Kiran turinat

Koirauinnin SM-2009
Loppi Laakasalo 6.6.2009

Spku Graugeboren Orry, Maxi luokassa.
Om.Toni Anttonen Ohj. Sanna Sumén

Luokkansa 2. (50m) 46.73s, 48,62s
Välierä (50m) 46.38s
Finaali (62m) 58.69s

SM-09 HOPEA

Kun koira harrastaminen on niin mukaansa tempaavaa eikä koskaan saa tarpeekseen suuntasimme Kiran BH-kokeesta suoraan Räyskälään leireilemään. Kyseessä oli kahden kasvattajan leiri joka “pääsääntöisesti” sisälsi heidän kasvattejaan ja muutamia “alieneita”, kuten allekirjoittanut, mutta leiri oli VALLAN mahtava. Väki oli aivan upeeta, ruoka vähintäänkin yhtä upeeta ja jotain saavutettiin vielä koulutuksellisestikkin.. Voisko tämä harrastus enää parempaa tarjotakkaan ;o)

Kiran kanssa touhuiltiin jäljen ja suojelun parissa. Kumpanenkin ennen leiriä oli ihan toivottomassa jamassa/alkeissa.. Ja mitäkö meijjän rinsessa tekikään..

Jäljellä ongelman nimi oli… ööööö.. liiallinen vauhti ja “osaamattomuus” Koira siis kohnotti jälellä niin hirviää kyytiä namiskojen perässä että jäljestämisestä tässä tapauksessa oli turha puhua. Ensimmäinen jälki tehtiin “omalla” tyylillämme josta kouluttaja päätteli miten lähetään jatkamaan ja sehän oli sellanen “rutiini suoritus” ko koirakolta = Kira kyntää peltoa neliveto päällä, emännän raahautuen perässä rystyset valakosina ja naama punasena.

Seuraavaan Kiran jälkeen mamman piti valmistautua henkisesti, koira vaadittaisiin jäljestämään.. ja kuinkas kävikään. KIRA JÄLJESTI ensimmäistä kertaa elämässään ja minä kävelin perässä LIINA LÖYSÄNÄ.. Miks kukkaa ei oo sanonu että tää vois olla heleppoaki ;D  .. Orgasmi ei ollu kaukana, tuntu niin pirun hyvältä!!

Siinä sitten toisena leiripäivänä ajattelin nöyryyttää itseni koko leirikansan edessä kysymällä Jounilta josko ottaisi Kiralle puru treenin.. (Jouni oli ottanut Kiralle reenin n.1,5kk sitten Jokelassa, jolloin koira puhisi minun jalkojeni välissä pelokkaana, eikä purrut hihaan) Halusin nähdä miten Kira reenistä selviytyisi koska oli viimeisen kuukauden aikana omasta mielestäni kasvanut henkisesti todella paljon ja rohkaistunut.

Niin hain “pelottavan suojenu moppeni” kaksi paikkaisesta urheiluautostani valmistautuen elämäni nöyryytykseen. Kira veti innokkaan näköisenä kohti kenttää.. jännitys tiivistyi.. kun saavuttiin kentälle Jouni kurkisti piilon takaa ja RÄYH ! Heti aloitti Kiraksi erittäin itsevarman haukun ja purikin hyvin. Jokin pieni äksidentti meinasi keskeyttää neidon lennon, mutta vingahdettuaan ja hetken aprikoituaan, lähti jatkamaan.. UPEAA KIRPPU! Reeni oli lyhyt mutta sitäkin antoisampi, kun vihdoin vapisevin käsin sain rekun ahdettua autoon ja palattua kentälle oli pieni hiljainen hetki kun ohjaaja ja maalimies katsoi toisiaan silmät pyöreinä.. “Se oli hyvä!”

Leirin aikana Kira reenasi Jounin kanssa vielä muutamia kertoja  kehittyen jokaisella kerralla !! Se oli aika ajoin jopa erinomainen (siis Kiraksi) !! Kyllä mamma oli niin ylypee että.

Leiri oli kokonaisuudessaan ihan täys KYMPPI !! Todellinen “henkinen voitto” allekirjoittaneelle koirakolle ja sitä iloa oli jakamassa aivan suuremmoisia ihmisiä.

KIITOS KAIKILLE !!

.. Niin vaan koitti sekin päivä. Pienessä jännitys tutinassa saavuttiin Jokelan kentälle ja harmikseni huomasin että osallistumme kokeeseen numerolla 8, että jännittämistä riitti vielä pitkän tovin ja tietenkin koira ensin paikallaolossa joka ei todellakaan ollut YHTÄÄN VARMA… Siinä tutisten odottelimma omaa vuoroa. Kun edellinen parivaljakko kokoontui kuulemaan tuomiotaan lähdin rekun hakuun.. Kira oli ollut “pienessä” nälässä ennen koetta ja viimeisimmäksi viritykseksi jätin avonaisen maksalaatikon autoon.

Ilmottautuminen meni ihan ok ja lähdimme kohti paikalla olo paikkaa. Ja tottakai kun tästä koirakosta on kyse kaikki taivaan kappaleet ja kuut ja kivet on väärässä asennossa.. alkoi sade.

“MAAHAN” ja rekku tömähti nätisti tantereeseen. Ja voin sanoa ettei iki kuuna päivänä ole jännittäny niin paljo.. polovet löi kokoajan yhteen ja emäntä huoju pyötymisen partaalla seisoessaan selin koiraan.. Olin jo ihan varma että Kira viilettää lähipusikoiden kautta autolle nautiskelemaan ennenaikaista palkkaansa, mutta siellä se vaan oli ku tatti, kuin suolapatsas tuomarin sanoin. Kun vihdoin pääsin hakemaan Kiran ja otin sen sivulle. Oli elikko sitä mieltä että “Vähänks mää olin hieno, NYT SYÖMÄÄN!” Huooooooooh.. Matkalla paikallaolosta tuomarin luokse sujui kaaottisissa merkeissä.. 9 hyvää ja kymmenen kirosanaa tuli vähintäänkin ja elikko vaan riekkui täyttä häkää kohti autoa ja jos ei olisi ollut kytkettynä olisi varmasti viilettänyt pois kentältä.

Kun VIHDOIN pääsimme seuraamiskaavion aloitus paikalle koira äkkäs et jatketaanki vielä ja tekikin ihan kelvollista seuraamista kytkettynä. Sitten vapaana seuraamiseen.. alku lähti todella hyvin ja reeneissä totuttuun tyyliin henkilöryhmäkin tehtiin ihan vieraiden iholla, ja ihan vaan siksi että koira olisi mahd. skarppina. Vapaana seuraamisen “pysähtymis sakarassa” Kira alko pölijänä pyörittelemään silmiään ja huokaili.. (Taisi olla tässä vaiheessa kun parinamme ollut x-rotuinen rekku päätti että hälle riittää jo) Emännän otsassa jo hyvässä sojossa ollut kyrpä kasvoi metrillä ja erittäin voimakas käsky SEURAA ja melkeen tuli se saat**akin siihen perään ja Kira heräs takasin tekemään. Jäävät meni ihan nappiin, mutta luoksetulossa tuli pieni törmäys.

Siitä sitten tuomiolle mars.. Ensin arvosteltiin parinamme ollut x-rodun edustaja joka ei läpäissyt tottelevaisuutta. Sitten olikin meidän vuoromme.. “On aina ilo nähdä naurava rottweiler ja tästä parista näkee että tekeminen on mieluista molemmille.”  Kaikki liikkeet olivat arvostelussa Erinomaisia paitsi vapaana seuraaminen.. “Vapaana seuraaminen oli erinomaista, mutta minun täytyi pudottaa arvosanaa voimakkaan lisäkäskyn takia tuossa sakarassa, en minä kyllä siinä mitään lisäkäskyn tarvetta huomannut mutta ilmeisesti koiran tahti ei omistajaa miellyttänyt.” “Tämä koirakko ilman muuta jatkaa kaupunkiosuuteen”   Ja sade loppui..

Siitä sitten jännittämään kaupunki osuutta.. olimme kaupunki osuudessa viimeinen suorittava koirakko, of course!! Vähän jännitti että miten Kira reagoi kun jätetään yksin seinään ja muutenkin kun tämän elukan hallinta ja tottelevaisuus rajoittuu reeni kentälle! Eikun matkaan.. häiriökoirana oli todella rauhallinen kaveri ja sen ohittamisessa ei ollu suurempia vaikeuksia. Ja TOTTAKAI kun pääsimme suoralle jossa lenkkeilijä tuli vastaan oli jokelan ostarille kerääntynyt nuorisoa.. siinä kulkureitillämme oli porukka jossa oli 2cm leveä ja metrin mittanen tytär jolla oli iso sakemanni uros taluttimessa.. gggrrrrrrrhhhhh. Juuri siinä kohalla kun oltiin lotkon perk**e huomasi Kiran ja tuli rähisten päälle. Kaks metriä perässä raahautunut tyttö sai ihmeen kaupalla pysäytettyä rakkinsa puolen metrin päähän Kirasta.. Siinä se raivosi niin että räkä lensi ja Kiralla oli jo tukka pystyssä ja huulet rullalla.. Pikaisen tilanne arvioinnin jälkeen ajattelin että oli koe tai ei, pieni pakote remmistä ja SIVU !! ja oli sen verran kova käsky että lotkoki hiljeni ;o) .. niin selvittiin siitä ohi. Sitte tuli pyöräilijää sun muuta mutta ei Kira niitä nähny ku oli niin kierroksilla kattelemassa seuraavaa riitapukaria.. Just. Siitä sitten viel rekku seinään ja se olis siiinä. Vein koiran seinän viereen ja rupesin vaihtamaan remmiä kaulaimeen kun ihmettelin että mikä hitto tätä rakkia nyt vaivaa ku vetää tukka pystyssä selkäni taakse.. sitten alkoi kuulua murinaa, joka ei ollut Kiran.. katsoin selkäni taakse ja just de !!! Joku “oman elämänsä sankari” parkkeerasi perseensä siihen kahen metrin päähän muriseva sekarotuinen remmissä……. ….. ….. kerää ittes… ….. Voimalla sitte sain käännettyä Kiran “oikeaan suuntaan” ja käsky MAAHAN !! Sitten ei enää Kiraa mokoma rekku kiinnostanut kun oli ns. käskyn alla. Siitä sitte hipsin nurkan taakse ja kirosin mielessäni että mee nyt vielä sen häiriö rekun kans siihen pyörii….

Siitä kun sitten selvittiin ja käveltiin kohti “viimeistä henkilöryhmää” tuli tuomari käsi ojossa nauraen vastaan “Voiko tässä enää muuta sanoa ku onneksi olokoon!”

Että sellanen suorite..

Osallistuttiin Kirpun kanssa roturace juoksu kisaan hyvinkään vinttikoiraradalla sunnuntaina 17.5. Roturace on leikkimielinen rotujen välinen juoksukisa jossa juostaan 80 metrin matka joko vieheen tai omistajan perässä. Jokaisessa joukkueessa on 4 koiraa jotka edustavat samaa rotua. Joukkueen nopein ja hitain aika jätetään joukkue ajasta pois jolloin keskimmäisten yhteen laskettu aika ratkaiseen sijoituksen. Lisää roturacesta osoitteesta http://roturace.egu.fi/ 

Tänä vuonna maxi luokassa kilpaili peräti 44 joukkuetta joihin kuului 4 roton joukkue “Ehkä juoksen, ehkä en” (Ida, Weeti, Ruu ja Kira) Kun siinä joukkueen kanssa odottelimme omaa vuoroa menin Kiran kanssa radan laidalle tarkoituksenani hetsata hieman koiraa vieheeseen kun ei ollut koskaan vieheen perässä juossut saati nähnyt.. se ei sitten muuta tarvinnutkaan, koira oli ihan liekeissä ja huusi ja rempoi emäntää päästämään vieheen perrään.. Voi elämä kun hävetti. Kun vihdoin edellisen joukkueen viimeinen koira saatiin radalle joukkueemme kokoontui lähetysalueen takana sijaitsevaan aitaukseen josta otettaisiin yksi koira kerrallaan radalle. Kira oli tottakai viimeinen meidän joukkueemme suorittaja vaikka olisin mieluusti päästänyt rimpuileva/huutavan koirani jo matkaan, mutta odotettava oli. Portti vihdoin avautui joukkueemme ekalle suorittajalle ja Kira ilmasi vahvasti tahtonsa olla ensimmäinen ja nykäisi emäntänsä näyttävästi naamalleen soralle.

Ehkä juoksen, ehkä en

Kun vihdoin oli meidän vuoro en sitten älynnyt lähettäjälle sanoa että pitää käden rinnan päällä ettei koira tukehduta itseään ennen lähtöä.. no ei tukehtunut ei ja ajaksi saatiin 6,95 s. Ollen joukkueen nopein. Kytkin koirani maalialueella kiinni ja katsoin kun läähättävän koiran kieli oli kuin paistin pannu, mutta sininen…

 Kun kisa vihdoin saatiin päätökseen joukkueemme sijoitus oli 4. ja Kiran yksilöaika riitti sijalle 16. Mahtavaa.

Niin se vaan koitti päivä että mamin pikkunen lunasti ensimmäisen koularinsa. Meidän kolmas toko koe järjestettiin jokelassa, hyvässä säässä. Koe meni jotakuinkin hyvin, tosin tästä koirakosta kun on kyse on aina jotain vaikeuttamassa.. Paikallaan makuu alkoi todella hienosti, Kira oli rivin laitimmaisena joten vasemmalta puolen koira puuttui. Kaikki meni ihan hyvin kunnes puuttuvan koiran paikan lunasti joku saa**nan lintu joka hyppi metrrin päässä Kirasta.. Koira katsoi vuoroin minua ja pikkulintua.. “Äiti pliiiiiiiis, jos mä vaan tän kerran”  juuri kun koiran keskittyminen alkoi herpaantua siinä määrin että koko koira tärisi kuului tuomarin suusta armahtava murahdus AIKA.. jes..

Sitten oli yksilö suorituksen vuoro.. liikkeet meni ihan ok, kunnes oli luoksetulon vuoro. Huoooooooh.. Jätin koiran istumaan ja tuomarin käskystä kutsuin koiran luokse. Sillä samalla sekunnilla hörökorvien väliin syttyi se tunnettu häröilme ja kenguruloikkainen koira lähestyi minua kovaa hullun kiilto silmissään.. TUMPS.. Koira läsähti minua keskelle rintaa josta löysän lahnan tavoin valui oikealle paikalleen. Voi elämä !!! Luoksetulo 9 pistettä.. HÄÄÄÄÄH !!

179 pojoa 1.tulos 2.sija ja TK1 kasaan.. Hyvä Kirppu !!

.. Se on tää koiraharrastaminen niin kummallista.. Aina sai kummastelevia katseita kun joku “ei koira ihminen” erehtyi kyselemään vappu suunnitelmia. “Aattelin istuskella pellolla 3 päivää ja koulutella koiraa” Mutta leiri meni todella hienosti. Ja ilmatkin sattuvat ihan kohilleen ja leiriväki oli hyväntuulista.. 

Kiran kanssa puuhailtiin pellolla jäljestelemässä ja voipiko touhu mukavempaa ollakkaan kun arska paistaa siniseltä taivaalta ja saap istuskella jakkaralla otottelemassa ommaa vuoroaan.. Kiralle tehtiin tuolla leirillä ensimmäistä kertaa sellanen jälki jossa oli enemmän tyhjiä askeleita ku namillisia ja vauhti olikin sitten sen mukainen. Sitä jäläkeä ajellessa tais usko loppua itse keneltäkin, koira ryykelsi täys neliveto päällä eteenpäin ja minä rystyset valakosina takakenossa perässä raahautuen. Välillä Kira nosti päänsä ylös, mutta aina vaan painoi päänsä uudelleen turpeeseen. HIENOA. Nyt vaan tekemään jälkeä jäljen perrään niin kyllä se vielä joku päivä jäljestää eikä ryykää makupalalta toiselle.. tai niin ainakin halusin uskoa.

Tottiksessa ei alettu tekemään mitään ihmeellisyyksiä kun lähestyvä BH-Koe kolkutteli jo oven takana mutta saatiin vinkkejä noudon rakentamiseen. Siinä työstettävää riittääkin. Kira mälvää kapulaa jonkun verran noutaessa ja edessä.. nyt lähdettiin tekemään noutoa niin että siihen otettiin yksi vaihe lisää. Kun koira tulee kapula suussa eteen, otetaan se siitä sivulle ja sivulla irrotus.. ideana että mälvääminen siirtyis sivulle jota ei kokeessa ole..

Leirin vika päivänä oli koejännitystä päästiin reenaamaan, kun avo luokan koiralle tarvittiin tottikseen nolla koira ja kukas muukaan kun meidän Kirppu tottista suorittamaan. Hienostihan se meni, kuinkas muutenkaan ;o)

.. nyt ei selvitäkkään ihan vaan yhdellä jutulla kun on tuota tapahtuman tynkää ollut ihan riittämiin eli luvassa turinointia seuraavasta.

30.4-3.5 Wappu leiri

4.5 toko kisa ja TK1

17.5 rotu race

20.5 BH

20.5-24.5 leiriä

Eli juttua luvassa

Jo on kerinnä viikossa tapahtua, Kira on tenhyt mamman ylpeeks ja lattioille on kerääntynyt tuplasti karvaa.

Kira sitten sai mamman hymisemään onnesta kun neidin ensimmäinen julkinen esiintyminen saatiin suoritettua lauantaina. Kira siis nappasi Helsingissä alo luokan toko kokeesta pisteet 188,5 , kunniapalkinnon, 2. sijan ja mamman loputtoman huomion.. siis koira teki ihan nappi suorituksen ja suurinosa pistemenetyksistä tuli emännän sohlailuista. Ja nyt kun hanat saatiin auki niin tänään neiti pokkasi hopeaa Riihimäellä alo luokassa ykköstuloksella 178 pistettä… Noooooooooooh.. tällä kertaa mamma sohli sitten ihan kunnolla. Ajattelin äärettömän fiksuna koiranohjaajana jättää koiralle palkan auton viereen. JUST 1+1=5 !! Eli siis, koirahan oli todellakin mukana.. vähän liiankin. Oli niin intopiukkana ja yliyrittämässä että edisti ihan pirusti jo ensimmäiseen seuraamiseen lähdettäessä. Siitä huolimatta tuomari palkitsi neidon tassuttelun 9 pisteella ja minä fiksuna vapautan koiran ensimmäisen liikkeen päätteeksi.. TSAP, Sekunnin sadasosa myöhemmin näin rusettikorvien välissä olevien silmien pyörähtävän “MATSALAAATIKKOOO” Kun hämmästykseltäni sain karjaistua että TÄNNE (hyvä ettei tullut rutiinin omainen Perk**e) oli korvamonsteri kerennyt kenguruloikilla kentän puoleen väliin.. Ja toisen liikkeen jälkeen oli koiran mieli yhä autolle.. eli oli pakko vaihtaa taktiikkaa ja unohtaa vapautukset, vaikka koissu pysyi kuin pysyikin vielä nahoissaan, oli tekeminen hieman liika yrittämistä ja hypyltä mentiin jo kolmemetriä autoa kohti.. oppia ikä kaikki.. siis ei enää palkkaa kentän ulkopuolelle.. huooh” mutta kaiken kaikkiaan ihan OK suoritus.

Viime torstaina haimme Viinikkalasta otto poika Orryn lauman jatkeeksi. Orry on nyt toistaiseksi osa meidän laumaamme ja jos kaikki menee hyvin jää poika meille kokonaan. Orry on 2,5 vuotias saksanpaimenkoira uros joka on valloittanut totaalisesti Kiran sydämen. Lapset tulevat tosi hyvin juttuun toistensa kanssa ja ovat löytäneet todella nopeasti yhteisen sävelen.. ja onhan ne ihan yhtä hönttejä kumpanenkin ;o)

Pääsiäisestä asti olemma Kiran kanssa lomailleet. Pitkänä perjantaina ajettiin piiiiiiitkä matka Kuusamoon lomanviettoon ja voi sitä onnea ja autuutta kun neito pääs nietosten keskelle. 3 päivää oltiin mummolassa ja neiti sai mennä niikuin halusi ja virtaa pienessä elikossa tuntui riittävän. Ja kaikista ihaninta oli lumi.. kun ei ennää kotona lunta ollukkaa ja siellä oli vaaaltavasti.

Kolmen päivän touhotusten jälkeen siirryttiin Ouluun lomailemaan ja Kira pääsikin varamummulaan hoitoon ja kaksi päivää sai kulkea papan kanssa pitkin Oulun katuja ja pusikoita, siittä matka jatkuikin muutamien mutkien kautta Muhokselle jossa neitiä odotti koira seuraa ja eihän siitä leikin määrästä tuntunut tulevan loppua. Mutta pian alkoi neidin paristot näyttää hyytymisen merkkejä ja viimoset päivät reissun päällä oli Kiralle jo ihan zombimaista menoa, hyvä ettei kävellessään nukkunut.

Sen verran loman varrella tehtiin töitäkin että neito korkkasi tämän kevään ensimmäisen esineruudun ihan kiitettävällä suorituksella ja tottistakin katsoimma sen verran että palattiin aikaslailla vanhoille poluille palkkauksen ja reenitavan suhteen. Nyt vaan muutama uusi kortti hihassa puuttumaan teknisiin virheisiin.

Lauantai iltana tulimme reissultamme vihdoin kotiin ja itsensä piiputtanut depis narttukin ilahtui kotiin paluusta. Kaksi päivää pää maassa löntystellyt elikko totisesti heräsi henkiin hypättyään vanetesta klaukkalan maille. Häntä oli heti kaarella ja pää pystyssä,  ja pitihän siinä keskellä yötä myös haukkuen naapureille ilmoittaa että klaken kovin mimmi oli palannut huudeille..

.. että tämmöstä!

Aattelimpas taas piiiiitkästä aikaa vähän kertoilla kuulumisia..

Kira on nyt parantunut leikkuusta, tosin kun kyseessä on Kira, toipuminen ei tapahtunut ongelmitta. Leikkuu haava pääsi tulehtumaan 3 päivää leikkauksen jälkeen, mutta antibiooteilla tapauksesta selvittiin ja tikit saatiin aikataulun mukaisesti pois 23.3. Ja kyllähän sitä virtaa oli pieneen elukkaan reilussa viikossa varastoitunut ihan kiitettävästi.. eli vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti ihan kiitettävästi. En tiedä onko elikolla vielä jotain leikkauksen jälkeisiä kipuja vai onko päänupissa joku palikka vaihtanut paikkaansa kun on viimeaikoina ollut suhteellisen huumorintajuton piski ja sanomassa joka asiaan oman mielipiteensä.. Mamin pieni rukkanen yrittää olla karvalakki. Tikkien poiston jälkeen palattiin taas reeni rutiineihin.

Tottis;

*Viimeisen kahden viikon aikana ollaan päästy este ongelman kanssa taas vähän eteenpäin. Koira pystyy jo suhteellisen “hyvällä sykkeellä” hyppimään matalaa estettä ilman että karkaa kentältä, joten suuri edistys askel ollaan otettu. Eilen kävimmä viimeksi petikossa ja esteet tuntuivat olevan ihan siedettäviä ja “estereenin” päätteeksi otettiin muutama piilon kierto että rekulle jäi mahdollisimman hyvä mieli.

*Muuten tottiksessa ollaan nyt keskitytty kestävyyteen. Yksi-kaksi “isompaa” palkkaa ja pidempiä pätkiä tekemistä. Sairaslomalla Kira oli kehittänyt jostain itselleen poikittamis ongelman joka saatiin hieman “pienemmäksi virheeksi” tuolla uudella palkkaus tavalla (kuppi odottaa kentän laidalla), vaikka on sitä jouduttu oikomaan muillakin tavoin lähes tuloksetta.

Suojelu;

*Työskentely pakkoloman jälkeen oli huomattavasti parempaa kuin ennen leikkausta valeraskauksineen, eihän se toki mitää kaunista katseltavaa ole vieläkään mutta suuri askel on tälläkin saralla otettu. Ja sattuipa viimeviikolla sellainenkin äksidentti että molari kirjaimellisesti juoksi elikon yli ja olin jo ihan varma että reeni loppui tähän, mutta mitäs vielä hetken Kira näytti vähän epävarmalta mutta jatkoi työskentelyä ja haukkuun ihmekyllä nousi vaan lisää potkua.. hienoa!

*Viime lauantaina Kiraa odottelikin kentällä ihan vieras mies. Koissu oli todella epävarma ja haukku tuli ajoittain jostain mamman jalkojen välistä, eikä purrut kunnolla. Mutta epäilemättä Kiralle jäi kuitenkin positiivinen kokemus, että vaikka olikin ihan outo kaveri, niin siltikään ei sattunut mitään ikävää!