Kiran turinat

Ei jösses ton elukan kans.. Meillä on ollunna vähän ongelmia tuon yksin olon kanssa. Elikko on huudellut perään mutta hiljennyt muutaman minuutin kuluttua ja ollut sitten ihan iisisti. Ajattelin sitten vähän yrittää helpottaa tuota elukan oloa ja ostin jopa houru päissäni D.A.Pin (Siis se pullo juttu mikä lyyään töpseliin ja haihduttaa huoneilmaan jotain hyvän olon feromorneja) helpottamaan eloa ja vihdoin eilen sain ostettua sen kauan suunnitellun näyttelyhäkin..

D.A.Ppi ilmesty seinään maantai-iltana ja reaktio oli aika erikoinen. Ensin ei huomattu koko laitetta joka kuitenkin on kaikista näkyvimmällä paikalla talossa. Se oli siinä jonkun aikaa ollu feromorneja vapauttelemassa ja oltiin just nukkumaan menossa koko konkkaronkka. Olin itse jo kerinnyt kääriytyä vällyn mutkaan kun tuo koiruus käveli makkarin aukinaiselle ovelle ja nuuhki ilmaa hetken ja aloitti hirveän rähinän pimeään olohuoneeseen.. tsiisus.. varmaa luuli että joku koira on ängenny hänen kotiinsa feromornejaan levittelemään. Tosi varovasti käytiin yhdessä D.A.Ppia haistelemassa kun eihän tuo arkajalka yksin uskaltanu pimeään olohuoneeseen mennä. Todettuaan hajun lähteen vaarattomaksi niin piti sille vielä vähän murahtaa että se nyt varmasti pieni sininen pallo seinässä tajusi että kuka täällä on pelottava rottweiler, siitä sitte häntä kaarelle sipsutteli makkariin nukkumaan.

No Kira kyllä on ihan sujut tuon häkin kanssa ja ihan mieluusti sinne menee mutta auta armias jos erehdyt laittamaan häkin oven kiinni.. Vaikka itse olen kotona ja laitan häkin oven kiinni nii alkaa älytön piipitys ja sen kerran kun olen tälle päivää parvekkeelle asti tupakille uskaltautunut elikon ollessa valtavan kokoisessa häkissään (testattu on.. voi laittaa sekä isännän että koiran häkkiin.. ja mahtuvat hyvin molemmat) niin samantien alkoi sisältä kuulua sellaista todella epämääräistä rääkymistä. Siis se ei ollu haukkumista eikä ulvomista vaan jotain siltä väliltä..

.. Kaippa tuo elikko ajattelee että “joutuupahan tuo akka vaikeuksiin eläinsuojelun kanssa kun tällä tavalla rääkkää pientä viatonta koiran pentua laittamalla alle kahden neliön näyttelyhäkkiin ja menee vielä parvekkeelle..” huh huh!!

Tyttö on ollut suhteellisen rauhallinen koko päivän ja palkitsin elikon oikein pitkällä iltalenkillä. Kaikkihan me tiedämme että mikään hyvä ei ole ikuista, niin kuin ei tämäkään onnen ja autuuden hetki rauhallisen koiran kanssa.

Tunnin lenkin loppu päässä mitä lähemmäs kotia tultiin näytti elikon virta vain nousevan.. Sisään päästyä meno ja vauhti oli sitä luokkaa että tuore maailman mestari Kimikin olisi katkera tytön menoa katsellut.

Pieni tyylinäyte löytyy linkeistä…

Nyt alkaa jo tytön pää levitä kun ei ole päässyt kunnolla ulkoilemaan ja mettään juoksemaan. Pitää keksiä mitä erilaisempia toimenpiteitä saadakseen äitin huomion ja jos vielä hyvällä tuurilla ulkoilemaankin.. Eilinen ilta kului valoja sammutellessa.. joo olen opettanut koirani laittamaan valot päälle.. tosin käskystä, mutta nyt kakara sitten ajatteli tehdä moista operaatiota ihan ominpäin. Sai monta kertaa miettiä että itkeäkkö vai nauraa kun iltamyöhällä kävelen koiran perässä yöpukusillani sammuttelemassa valoja ja toinen vaan niin tomerana viipottaa.

Tänään olikin taasen uusien operaatioiden vuoro. Kotiin tullessa elikko oli lukinnut itse itsensä 2 neliön eteiseen ja hyvä kun jaksoi edestä nousta että emäntä pääsis pirttiin. Mutta oli siinä taas hyvätkin puolensa ku ei ollut mitään piruuttakaan voinut tehdä kengättömässä tyhjässä eteisessä, että nuku vaan vaikka aina eteisessä.

Ajattelin että kun ei nuo kynnet oo vuotanu nyt pariin päivään ja alunperin halki ollut kynsikään ei näyttänyt vaivaavan jotta nyt kakara pääsee pitkälle lenkille ja reenaamaan. Lenkki tehtiin ja tottista reenattiin niin hyvinhän se nukkuikin.. kokonaiset 20 minuuttia!!! Voi elämä, eikö tuo elukka ikinä väsy. Yritä siinä sitten kotihommia tehdä ja muita askareita kun koko ajan on joku tuhiseva kuono kaverina.. tahtojen taistelun jälkeen sain kuin sainkin pestä pyykit ja imuroida ihan rauhassa, mutta rentouttavasta jalkakylvystä ei tyttö suostunut luopumaan..

Laitoin itselleni ihanan lämpimän veden vatiin, suolaa ja kylpyvaahtoa.. olut kädessä menin kylppäriin ja laskin väsyneet jalkani astiaan kunnes jokin suuri musta ruskea otus juoksee hirveällä vauhdilla kylpyhuoneeseen ja täydestä vauhdista ponnistaa etutassut jalkojeni päälle vatiin.. VOI VI***!!! “Ihanaa äiti, ihanaa.. Kato ku mä syön tätä vaahtoa” Pari perk***tä siinä pääsi niin suurella äänellä että tuo outo möhkäle säntäsi karkuun valkoinen vaahto suupielissään.. Voi elämä ja arvaatte varmaan missä ne vaahdot sitten oli.. no pitkin lattioita tietty. Se siitä jalkakylvystä. Rentoutumisen sijaan sain muutaman kipeän naarmun jalkoihini ja ihanan prinsessa kodin valkoisella vaahdolla.

Olen tässä nyt muutaman päivän miettinyt vakavasti että tuolla elukalla on syömishäiriö… Se on tässä muutaman päivän ajan ahminut hirveitä määriä ruokaa.. niin, tai siis minä olen sille syöttänyt. Tuota tassua hoidellessa menee yllättävän paljon herkkupaloja ja muuta evästä että saa sen pysymään paikoillaan. Ja ilta ruuan jälkeen tyttö häpeissään oksentelee.

Se on tämä nykyajan kaunesihanne mikä on vaikuttanut tuon murkkuikäisen kauneus ihanteisiin, se on kait tätä nykypäivää sitten. Eipä tässä voi muuta kun rueta vakavasti harkitsemaan terapeuttista hoitoa koiralleni joka sairastaa bulimiaa..

Kyllähän sai taas huutaa kaikki kirosanat mitä on ikään kuullut kun tulin töistä kotiin ja toipilaamme oli ollut reilun tunnin itsekseen kotona. Näky ovesta sisään astuessa oli jotain aivan järkyttävää.. lattiat veressä, päiväpeitto veressä.. jos tuo aasi ei olisi hyppinyt iloisena vastassa tutkaillessani asuntoa oli voinut tulla suurempikin hätä.

Siitä sitten heti elikkoa tutkimaan että mistäs tämä vuotaa.. No kynnestä tietty, tosin ei tietenkään siitä kynnestä mikä oli halki vaan takajalasta..PRKL.. Tohtori eilisen lääkärireissun aikan leikkasi Kiralta muutkin kynnet ja veteli aika raasti verikynnelle asti ja ihan useammasta varpaasta, nyt niistä yks vuoti vuotamistaan.. kylmäsuihku, paperitukot, pottujauhot ja kaikki maailman konstit siinä yritin, jopa sideharsoa käärin jalanympäri mutta mitäpä siitä tuli? Elikko loikkii pitkin kämppää potkien rajusti takajalkaa mennessään ja emäntä perässä.. ja kynsi vaan vuotaa.. Lopulta sain tyrehdytettyä verentulon jääpalalla ja sain elikonkin jopa vähän rauhottuu.

Siinä hetkisen taivastelin kämpän kuntoa ja ihanaa valkoista päiväpeittoani johon oli taiteiltu ihania epämuodostuneita punaisia ruusuja, kunnes kävelin parvekkeelle tupakille ja siitä suoraan sänkyyn. Oli pakko ottaa pienet päiväunet ja toivoa että tämä kaikki kaaos olis hävinny ympäriltä herätessä mutta turhatoivo vaan nyt on emännällä kynnet verillä 4 tunnin siivous urakasta.. Kyllä koiran kanssa eläminen on toisinaan niin ihanaa!

Johan täytynee jo sanoa että ei mee aina nalle karkit tasan. 2 viikoa sitten tytöllä oli tötterö päässä kun toinen koira puraisi silmäluomen auki ja taas ollaan kipeenä. Lauantai iltana huomasin Kiran etutassun kynnessä ison halkeaman ja eihän tuo aasi ymmärtänyt että halusin vaan sitä kattoa ja hoitaa. Murinan kanssa häntäkoipien välissä vaan pakoon. Maanantai aamuna sitten soiti eläinlääkäreitä läpi ja vihdoin sain tytölle ajan tiistaille. Suurin pelko oli että koko kynsi jouduttaisiin poistamaan ja olisi vaikea ja pitkä toipuminen edessä.

 Lääkäriin mennessä oli tyttö ihan täpinöissää ja korvat tuntu jääneen kottiin ku ei mittää totellu. Odotus aulassa aikansa jaksoi riuhtoa kunnes rauhottu penkin alle. Siinä vasta päätä istui mukavan oloinen mies nuoren saksanseisojansa kans. Siinä muutama sana vaihdettiin kunnes heidän vuoronsa tuli. Jäätiin sitten siihen omaa vuoroa odottelemaan ku Kira vaan pomppas pystyy ja alko ihan täysiä räyhää ikkunan suuntaan missä mies oli koirineen äsken ollut. Hetken piti siinä ihmetellä että mikä pe****n hobitteja se nyt näkee kunnes tajusin. Kyllä oli naurussa pitelemistä kun meidän katu-uskottava rottweiler lähestyy ikkunalla olevaa metrin korkuista pahvikuvaa koiranpennusta… Ei jösses.

 Lopulta päästiin tohtorin vastaan otolle. Lääkäri kysyi varovasti että onko Kira kiltti koira ja samassa tyttö nuohoaa selällään lääkärin jaloissa.. joo, valtava tappajakoila.

Kira nukutettiin jotta tohtori uskaltautui varvasta katsomaan. Lääkäri katseli repeämää ja tuumasi että “leikataan vaan tuo särö pois enkä usko että tarvitaan edes antibiootteja.” Hetken se niillä saksilla siinä heilui ja ja alkoi katsella hieman tarkemmin. Lohkeamaan oli kertynyt paljon likaa ja kun lika poistettiin niin märkää alkoi vuotaa, eli tulehdus oli. Siihen saatiin antibiootti kuuri ja pitäisi mennä tällä ohi.

Samalla kun Kira oli nukutettuna niin pyysin josko setä olisi ottanut lonkista välikuvat. Vähän oli kiire aikataulu heillä mutta kuvat siittä huolimatta saatiin ja hyvältä näytti. Oli vielä vähän löysää mutta todella hyvät. Lääkäristä lähdettäessä iskin silmään tohtorille jotta jos ei sitä herätys piikkiä laitettaisikaan kun on nii vilikas elukka kotona.. lääkäri oli hetken hiljaa “No jos te jaksatte sen autoon kantaa..” Taas oli naurussa pitelemistä ja Kira sai kuin saikin herätyspiikin vaikka hieman epäilenkin kun tyttö on nukkunu koko päivän. Aaah, ihana rauha.

-S-

Olen Kira kohta vuoden vanha rottweiler tyttönen Oulusta. Mun perheeseen kuuluu yliaktiivinen emäntä ja vähän vähemmän aktiivinen isäntä. Mamman kanssa me harrastellaan kaikennäköistä. Käydään metästä hekee ukkoja ja herkutellaan siellä. Ja käydään me aina jossain kentällä leikkimässä ja mun pitäis kuulemma siellä aina jotain uutta oppia ja silti se aina niitä samoja juttuja tekee ISTU, MAAHAN ihan ku mä en tietäis ne jutut jo, mut kaikist parasta on ku pääsee siellä aina mamman kaa leikkii. Sit me käydään monasti hakee mettästä äipän sinne viskomia tavaroita.. joo, uskokaa vaan. Se tosiaan nakkelee sinne mettää omia lapasiaan ja sukkiaan ja sitte mulla haetuttaa ne.. jo on turhanpäivästä hommaa mutku mamma on aina nii innossaan nii ei viitti sen päivää pilata eli pakko olla juonessa mukana YOU KNOW ;o) .

Iskä onki sitte taas ihan toista maata. Se ei mua kokoajan komentele eikä huijjaa. Me lähinnä katotaan töllöö ja syödään. Täytyy sanoo et meijjän iskä on ymmärtäny nää elämisen ilot.

 Tämä blogi perustettiin jotta mamma voi jaakailla kaikki mun kuulumiset ja muut turinat tänne kaikkien nähtäväksi.. nii ja tietty että sukulaiset ja ystävät pääsis helposti seuraa mun kuulumisia.

 -Kira-