Kiran turinat

Tässä ollaan nyt monta päivää mietitty ja ressattu että miten mahtaa meillä ensimmäinen uusi vuosi sujua.. Onko paukku arka vai ei? Ja jos ei ole niin suurin pelko lienee että pissalenkillä yrittää pyydystää jokaisen sähikäisen suuhunsa..

Mutta Kira ei näytä paljon tulevaa stressaavan vaan keksipä neiti oivan keinon säästää kuuloelimiään paukuilta.. pumpuli näet vaimentaa mukavasti ääntä, mutta mokoma aasi ei ymmärtänyt käyttötarkoitusta ihan oikein.. pumpuli on siis ulkoiseen EI sisäiseen käyttöön. Niin vaan tyttö veteli nyrkin kokoisen pumpuli pallon naamariin vähän köhien ja katellen emäntää jotta on vähän kuivat eväät tänään.. Pöljä! Nyt minun koirani on nimensä mukaisesti enkeli ja ihan todellinen sellainen, paskantaakin pumpulia ;o)

Niin vaan päästiin joulun yli kunnialla. Emäntä sai kerrytettyä pientä rasvakerrosta pakkasten varalle vaan Kira päätti tehdä tässäkin asiassa toisin..

Meidän jouluinen matkamme päättyi lauantai iltana mummolaan Kuusamoon, tai no melkein Kuusamoon.. siellä päin kuitenkin. Kira ei olisi voinut paremmasta joulusta unelmoidakkaan. Talon ympärille avautui peltoa ja metsää silmän kantamattomiin ja lähimpään naapuriinkin oli matkaa yli puolikilometriä, ovista sai mennä ja tulla kun siltä tuntui ja aina joku tuli mukana kartanolle leikkimään. Ja jos sattui tulemaan hiuko siinä hulmutessa niin pirttiin vain mummon jalkoihin ja ihan varmasti sieltä putosi kinkkua, poronlihaa tai jotain muuta koiran suussa sulavaa herkkua. Vaikka valoisa aika ei kestänytkään kuin n.5 tuntia kerkesi elikko ravata itsensä väsyksiin ja takasi näin ollen talon väelle joulurauhan.

Ja satuimpa löytämään mummolan vintiltä Tessu vainaan vanhat vetovaljaat.. ei ne ihan uusimpaa muotia ollut, reilut 15 vuotta vanhat, mutta ehjät ja toimivat. Epäröiden puin Kiralle valjaat päälle mutta suureksi hämmästyksekseni ne mahtuivat.. siinä nieleskelin vanhoja muistoja Tessu armaasta kun vein Kiraa pihalle valjaissa… Sain hyvän veto avun kun isäni lähti talon pikku koiran kanssa tietäpitkin edeltä ja voin sanoa että ei yksikään muori ole pahkavaaralla potkuriin saanut niin kovaa vauhtian me. Siinä kyydissä olisi heikompaa hirvittänyt.

Joulu siis meni Kiralla liikkuessa ja raukka parka kotiin päästyä keskiviikko iltana nukkui melkein 2 vuorokautta yhtä soittoa ja voi sitä väsynyttä ilmettä kun mamma puoli väkisin raahaa pientä koiraa pihalle pissalle. “Pelkele ku koko ajan oltiin vaan lenkillä ja sitte vielä hevosena käytettiin pientä koila palkaa..”

Ja oikein hyvää Joulun jälkeistä elämää kaikille ja onnellisempaa tulevaa vuotta!

Tuossa mennä viikonloppuna pyörähimmä Helsingissä voittaja näyttelyssä. Moneen otteeseen koputtelin puuta ja kaikkea mahdollista jotta tyttö pysyis terveenä että näyttelyyn päästäisiin ja elikko yrittää väen vängälläkin teloa itse itsensä Vantaalla hotelli huoneessa näyttelyä edeltävänä iltana.. Tunki tassunsa ovenrakoon ja muuta mukavaa mutta eipäs tyttö säästynyt näyttely kehältä ja olikin viittä vaille junnu voittaja.. Ja ihan kirjaimellisesti! Kira sai suhteellisen tiukalta tuomari sedältä ERIn ja jäi viidestä ERIn saaneesta junnu nartusta ainoaksi joka putosi ennen kilpailuluokkaa. Junnu narttuja oli kaiken kaikkiaan parisen kymmentä joten todella hyvillä mielin sai kotiin lähteä.. vaikka sanotaankin että nälkä kasvaa syödessä ja olisin mieluusti antanut junnu voittaja tittelin meitin neitille mutta on vain minunkin muistettava että siellä oli neljä nätimpää tyttöä rivissä ja that`s it! ..siis ainakin tuomarin mielestä, mutta kyllä meijjän aasi on aina mamman silmään se maaliman ihanin..

Ja lumesta ei enää tietoakaan. Voi himpskatti että tyttöä ottaa pannuun kun kaikki lumet on sulanu pois. Lenkin varrelle jos on joku suurempi auraus kasa jäänyt kokonaan sulamatta jää lenkki siihen kun elikko ravaa täyttä vauhtia kohti lumi kekoa hypäten tasajalka alas tulolla suu virneessä lumen rippeisiin. Ja voi sitä pölmistynyttä ilmettä jos lunta kasassa ei olekkaan niin paljoa että uppoaisi mahaansa myöten niin järkyttynyt vilkaisu jalkoihin ja matka jatkuu. Siinä saa taas naapurit nauraa meidän korrektille ja uskottavalle Rottweilerille.

Talvea odotellessa..