Kiran turinat

Tässä vaihdeltua usean sähköposti viestin ystäväni kanssa, hän sai minut tajuamaan että Kira ei ole epäonninen vaan tässäkin ongelmassa syy löytyy remmin toisesta päästä. Olen aina ollut hirveän tapaturma altis ja Kiran tulon jälkeen tapaturmat vähenivät ja neiti alkoi itseään teloa..

.. Eilen sitten viimein oravanpyörä saapui alkupisteeseensä. “Elä tölövi nyt sitä koiraas..” Ja nämä ystävälliset sanat mielessä lähdin Kiran kanssa reeni kentälle. Tottista tehtiin ja Kiralla oli upea viretila päällä ja taisteli lelusta ihan kunnolla. Harjoiteltiin sitten reenin loppu puolella luoksetuloja ja oli melkoisen hidas.. Siitä sitten jätin pitemmän välimatkan koiraan ja “Tänne!“

Samalla hetkellä jokin kehoitti minua aivojeni pienissä sopukoissa tekemään huippu urheilijamaisen pyrähdyksen koirasta pois päin.  Jalkani kääntyivät salaman nopeasti, vasemman jalan työntäessä voimakkaasti ruumistani painovoiman vastaiseen suuntaan.  Tällöin kenkänipohjan ja jäisen maan välissä oleva kitka ei riittänyt pitämään supervoimakasta starttipotkuani… Ja niin, pienen ilma lennon jälkeen koko 76 kilon elopainoni lysähti maahan häntäluu edellä.  Samassa kun viiltävä kipu ryntäsi hermoratojani pitkin aivoihin, oli iloinen rottweiler kiinni vasemmassa kädessäni olevassa patukassa.. ja tietenkin, oli patukan remmi tiukasti puristunut ranteeni ympärille, koiran retuuttaessa minua pitkin kenttää viiltävässä tuskassani.. Mutta jotain olin kuitenkin oppinut pehmeähköä koiraani kouluttaessa, vaikka suuhuni kasaantui lumikekoja kentänpinnasta opitut sanat kipusivat kurkusta ylös “HYVÄ! Hieno tyttö! Noin on hieno!”

Tänään oli jo toinen Jellonan astutus päivä. Nyt alkaa jännä odotus milloin pennut syntyy, tarkka tietoa ei syntymä ajankohdasta ole kun minulla ei ole aikaisempaa kokemusta Jellonien kantoajasta mutta penskain arvellaan syntyvän keväällä.

Pentue on todella upeista vanhemmista;

Isä on Kira The Rottweiler, piereskelevä astuja.

Emä on pesun kestävä Jellona, alkuperämaa tuontematon, Maahantuoja Tradeka.

Pennuista on odotettavissa pörröisiä keskikokoisia kavereita joista ei lähde karvaa. Tarkempia tietoja voi kysellä minulta, yhteystiedot löytyvät kotisivuiltamme.

Varaathan pentusi ajoissa!

Tässä vielä kuva upeista vanhemmista!

.. Nyt alkaa Kiran juoksu olla siinä vaiheessa että perheen pehmo Jellona saa kyytiä. Ensin käydään kovaa kosiskelua ja painitaan vähän. Sitten emäntä on tukehtua ruisleipään kun neitokainen astuu Jellonan niskaan ja alkaa suuri elkeisesti puksimaan kaveria piereskellen liikkumisen tahtiin.. Aah kuinka eroottista.

Eilen päästiin heti aamusta näyttämään kynsi riepua tohtorille..

..Kira osoitti taasen uskomatonta rohkeutta kun sanoi tohtorille käsipäivää, mutta kuten oli arvattavissa oli kynnet sen verran arat ettei neiti suvainnut kynsiään kovin kopeloida. Ja kaikista kamalinta mitä neiti ei todellakaan voinut sulattaa oli se kumma johto mikä tuli tohtori tätin korvista ja yritti sitä lättänää päätä painaa rintaan.. Kamala vekotus!

Yksissä tuumin päätimme tohtorin kanssa jotta Kira vois vaikka nukkua kun kynttä tutkiskellaan ettei kovin moisesta operaatiosta ressaa.. Kiran tuhistessa leikeltiin kynttä ja nähtiin että lohkeama ei yltänyt ytimeen asti joten pelkkä reipas kynnen lyhennys riitti eikä kynttä tarvinnut uudelleen poistaa.. Ainakaan vielä *kop,kop*

Ja emäntä sai taas jälleen rauhallisen koti illan kun neiti kotiin päästyä jatkoi kauneus uniaan iltaan saakka!

Ja just de.. Kiralla on ollu kynnet jonkin aikaa melko heikolla hapella ja kummallisen huonon näköiset. Aloitin sitten kunnon tehokuurin kaiken näköistä vitamiinia ja muuta poppakonstia jotta kynnet saataisiin kuntoon. Tänään katsoin sitten että repsottava kannuskynsikin näytti jo paremmalta ja olisi sitten kynnen leikkuun aika..

.. Kaikki meni niin kuin pitikin. Kunnes vuorossa oli se kertaalleen poistettu kynsi.. Hetken siinä mietin että josko sen jo leikkais kun alkoi olla jo aika pitkä kun ei ollut vielä kertaakaan uuttakynttä leikattu.. sakset sanoivat naps, kynsi raks ja emäntä VOE HELEV****! Uuden uutukainen kynsi sitten otti ja ja halkes melkein puoleen väliin asti.

Tasan ei käy onnen lahjat, varsinkaan Kiralla kun kasvattaja omistajaa arpoi..

No nyt se sitten alkoi pikkuneidin kiukuttelu.. johan sitä kerettiin odotellakkin. Jouksu alkoi tuossa 9. päivä ja siitä asti ei oikein mikään ole neidille passannut. Nukkua vaan haluaisi koko ajan ja on niin väsynyt ja kiukkuinen että. Reppana unen pöpperöissään jaksa edes kunnolla sänkyyn hypätä ja sänkyyn kiipeäminen on todella epämääräisen näköistä ähertämistä.. ensin etujalat ja sitten yritetään epätoivoisesti nostaa toista takajalkaa etutassujen viereen ja kun se ei onnistu niin kokeillaan välillä toista takajalkaa ja ei. Siihen jos erehtyy mennemään ystävällisesti auttamaan niin komea hammasrivistö on vastassa että mee sinäki v*****n siitä!

Ulos kun mennään ei kyllä väsymyksestä ole tietoakaan.. eikä sen koomin korvistakaan.”Ei ku minä haluan mennä tuonne.. tai ku sittenki tuonne” Emäntä on kohta kedetön torso kun repii joka suuntaan.. Olispa äkkiä ohi tämäkin luonnonoikku kausi..

..huoooh!

.. Käytiimpäs sunnuntaina Kajaanin KV näyttelyssä. Matka sujui muitta mutkitta eikä tyttökään yrittänyt pahemmin itseään teloa. Vähän hermostutti alkuun kun ei ollut tarkkaa tietoa kuka Kiran kehään veisi ja väliin pelkäsin jo että minunko sinne pitää mennä.. Mutta kaikki kuitenkin järjestyi paremmin kuin hyvin kun sain Eijan remmin päähän ja sain itse huhuilla tyttöä kehän reunalta.

Rotikoita olin kaikkiaan 57 joista narttuja oli hurjat 30. Kira kilpaili junnu luokassa 9 muun junnu tytön kanssa. Yksilö arvostelusta napsahti ERI ja jäätiin jännäämään kilpailu luokkaa. Muutamien juksukierrosten ja tarkemman pohdinnan jälkeen tuomari sijoitti Kiran ykköseksi ja emäntä hyppi kehän laidalla ilosta..

Sitten oli vielä paras narttu kehä johon olin valmistautunut että tuomari passittaa mukulat kotiin kasvamaan ja tuomari astelikin ensimmäisenä Kiran ja Eijan luokse kättelemään.. Olin jo ottamassa askelta pois päin kun näin että tuomari ositti että Kira jäisi kehään.. todella sekavaa.

Alkukarsinnan jälkeen Kira oli vielä mukana kahinoissa ja narttuja oli ainakin 8 (Jännitti niin pirusti että osannut enään laskea) Tuomari juoksutteli koiria ja tiputteli koiria pois, minulla oli samaan aikaan täysi työ saada tytön katse pysymään minussa.. siinä hihkuin, huutelin ja sainkin jo osakseni outoja katseita. Sitten näköyhteys koiraan katkesi kun tuomari alkoi niitä siirrella ja minä jotta mitä se nyt hommaa ja rupesin laskemaan.. 1,2,3,4,5..eiku 1,2,3,4..täh 1,2,3,4 Oli niitä neljä.. SIIS 4 KOIRAA ENÄÄ KEHÄSSÄ JA KIRA OLI VIELÄ SIELLÄ!!

Tuomarille 1. ja 2. näytti olevan selvät ja juoksutti siinä vielä Kiraa ja veteraani luokan upeaa narttua.. Kira juoksi hienosti konkarin perässä ja kun vihdoin tuomari heidät pysäytti ohjasi hän Kiran kärki kaksikon perään veteraanin ohi ja aloitti kättelyn ensimmäisestä koirasta.. Hetki piti siinä kakoa ja ihmetellä, enkä uskonut vielä siinäkään vaiheessa tapahtunutta todeksi kun kehäsihteeri huusi nro 19 parasnarttu3 ja VaraSerti…

..Olin ihan järkyttynyt tapahtuneesta ja kädet tärisi vielä puolituntia kehän jälkeenkin.. ihanaa Kira, olet upea!!

..Äitin tyttö.. minun tyttö.. se on nyt kiistaton fakta, äitinsä tyttö…

..Kira RAKASTAA NAKKIKEITTOA!!!!!!!

Olin ihan varma että meijjän super rottis ryömii pihalla häntä koipien välissä uunnavuonna vaan eipäs niin käynytkään..
Pissalenkille mentäessä piti pari ensimmäistä paukkua kuunnella ihmeissään “Mikä tuo oli” ja sitten lenkki jatkui normaaliin tapaan. “Sielläpähän paukkukoon, hei hieno keppi..” Sitten se sattui näkemään muutaman sähikäisen ja oli sitten ihan pakko päästä lähemmäs kattomaan..
Katsottiin noin 50 metrin päässä kun naapurit omia rakettejaan ampui ja Kira ei ollut moksiskaan.. häntä heiluen katseli raketteja. Kyllä sai siitäkin kuitenkin reaktion irti kun oltiin niin lähellä ja muutaman raketin tähtikuvio valui alaspäin niin piti neitillä otta pari askelta taakse päin mamman sivulle ja vilkaista että “onko tässä mitään hätää..”

Ja vaikka kuinka oli silimät persauksissa ja joka paikassa kun sai varoa ettei elikko niele rakettien myrkyllisiä jätteitä niin aina oli jotain kanniskelemassa. “Hyvä, hieno tyttö, mennään.. EI, EI OTA.. hyvä.. No mikä sulla nyt on suussa” Meinasi kyllä hermot palaa tuon touhun kanssa, vaikka samaan aikaan mieltä lämmitti suunnaton ylpeys meitin kerranki rohkeasta ROTTWEILERISTÄ.. ei se olekkaan niin pelkoperse kuin on antanut ymmärtää..

Tästä onkin hyvä aloittaa uusi ja parempi vuosi 2008!