Kiran turinat

Johan on taas emännän laiskuus saanut yliotteen kun päiväkirja alkaa muistuttaa kuukausikirjaa.. muka aina vaan niin kiire.

Kiran kanssa aloitimma uuden talviharrastuksen keskiviikkona. Minnan opissa tupoksella käydään nyt vielä 5 kertaa opettelemassa agilityn alkeita ja ainakin ensimmäinen kerta näytti lupaavalta.. Ei lupaavalta tyylipuhtaudessa vaan ilossa ja riemussa minkä sekä emäntä että koira sai lajista irti. Meijjän arkajalaka jopa uskalsi mennä putkeen ja kaikkea..

Hih.. meijjän agility rotwaijjeri…

.. Taas alkaa olla se aika vuodesta kun junttituvassa ja muilla yleisöpalstoilla alkaa iän ikunen koiranpas*a keskustelu. Ja on nimittäin nyt joku lähiö kyylä kehitellyt reilun aseen taistoon sivistymättömiä koiranomistajia vastaan.. ihmis pas*a.. Just niin. Täälä Koskelassa on tollanen puolen hehtaarin kokoinen pläntti missä on kaks kuusta ja mänty niin tokihan kaikki tämän alueen koiran ulkoiluttajat koukkaavat ko. pöhheikön kautta jottei tarvitsisi elikkonsa jätöksiä kyyristyä keräämään. Itse jo hieman tottuneesti nuo eläimien jätökset osaa kiertää eikä Kirakaan ole saanut tavaraa varpahiensa välliin, mitä nyt toisinaan pupun papanoita onnessaan mussuttaa.. mutta nyt ei arvaa enään tuota oikopolkua pyörätielle käyttää nimittäin joku tosi koira ystävällinen ihmisapina on käynyt oman torttunsa sinne vääntämässä ja arvaahan sen miten siinä käy kun koiran kanssa tällasen herkkukeon ohi huomaamattansa kulkee.. Hyi hitto!

Onnekseni olin juuri edellisenä iltana vaihtanut hammasharjaa ja vanha oli vielä tallessa.. siinä minä vessassa kahtelin koiraa ja vuoroin hammasharjaa, lopulta elikon henkäys meinasi viedä tajun ja tuumasin siltä seisomalta jotta “olokoon sylitoolia” Ja tumppasin reiluhkon keon hammastahnaa harjaan ja nopeasti koiran suuhun. Hyvin se antoi hampaansa harjata ja suurimmat sattumat saatiin harjaksissa ulos..

Vaan en minä jukolauta ymmärrä että miten voi jollain pokka riittää moiseen touhuun, lähimpään ikkunaan on matkaa 20 metriä eikä ne kaks kuusta paljon peitä saati niiden varjo sinne pyörätien puolelle. Mutta se on nyt sitten selevää jotta sota on syttynyt Koskelassa.. Pas*a lentää ja naapureita kiusataan.. tairampa tilata Afrikasta lentokone lastillisen norsun pas*aa ja käsken Koskelan kohilla aukasta lento biilistä takalunkan auki nii saa jokkainen tasapuolisesti ossuutensa.. Prkl!

Mamma oli taasen viikon verran helsingissä opinahjossa ja neiti sai elää vapaata elämää isännän kans kotona syöpötellen ja nukkuen. Juoksukin loppui mamman poissa ollessa ja kotiin paluun aikaan, erossa olo aika (4pvä) tuntui ikuisuudelta.. ja sitä onnen hetkeä kun astelin ovesta sisään, Kira ravasi täysiä ympäri kämppää.. Mamman luo sitte sohvalle ja taas mamman luo jne. Tuli taloon elämää kerrakseen ja pääsin heti arjen syrjään kiinni oikoessani jatkuvasti rullalle meneviä mattoja.

Ensimmäisenä iltana kun menin peiton alle lueskelemaan kirjaa niin oli heti kaveri kylkeä lämmittämässä. Ja ei ollu muuten isännällä asiaa nyt sänkyyn ku “Mamma tuli nyt kottiin, joten sää voit vaikka nukkua sohovalla tahi etteisessä!” Vaikka mistä laidasta iskä yritti oman peittonsa alle pujahtaa oli heti muuan rottwaijjeri siinä eessä jotta “Etkö sää jo tajuu.. Ei tänne mahdu!” Aina juoksi alle kun yritti. Ei muristen eikä vihaisesti vaan juoksemalla vaan just alle.. pölijä!

Sitten loppui Kiran loma ja alkoi kova työn teko.. reenejä melkein joka ilta ja jatkuvasti oltiin joka suuntaan kiikuttamassa. Ei edes kerinnyt pitkään möksötellä mulle siitä että jätin elikon isännän hoiviin kun oli koko ajan jonnekkin menoa ja kaikenmoista touhua.. Hyvä niin, ettei tulisi tavaksi jotta saa koiraa kerräillä kasaan reissun jälkeen reenikentälle mennessä. Mutta nyt taas koira velvoitteet kutsuu, eli morjenttes..