Toukokuu on alkanut aika vinhaan tahtiin.. Emännällä uudet haasteet töissä mitkä yrittää verottaa voimia ja hivenen terveyttäkin, siinä sivussa sitten vielä koulujuttuja pakertaa, mutta Kira pitää kyllä huolen että saa oman osuutensa emäntänsä päivittäisestä energiasta.
Reeniä, reeniä ja kuntoilua.. Kyllä huomaa taas kesän alkaneen kun tuntuu että kaikki illat tulee kökittyä joko hakumetsässä tai treenikentän laidalla ja on vielä Kiralle aloitettu kuntokuurikin.. pyörälenkkeily aloitettiin ja on muuten Kiran mielestä ihan bueno juttu.. Tuntuu että ei millään saa tarpeekseen ja aina valmis PYÖRÄlenkille. Eilenkin tyttö oli pitkän päivän jälkeen ihan sikiunessa ja ajattelin vielä ennen nukkumaan menoa käyttää iltapisulla. Menin sängyn laidalle puhelemaan koiralle “Kira.. lähetäänkö lenkille? Ilta pissalle?” Ei mitään reaktiota.. “Lähetäänkö pyörälenkille?” En saanut edes lausetta loppuun kun elikko oli jo eteisessä kärsimättömän näköisenä odottamassa.. mennää jo..
Tänään käytiin Tarmon luona kyläilemässä ja vauhtia riitti. Käytiimpä vielä juoksuttamassa ötököitä Kempeleen laskettelu rinnettä ylös kolmeen kertaan ja näytti että tuo elikko ei jaksa enään mitään niin mitä vielä, hetken jolkoteltuaan kun päästiin veden ääreen oli Kirppuli taas elinvoimaa pullollaan, keppiä olis voinu hakea rapakosta vaikka iltaan saakka. Vielä sitten Tampun kanssa leikkivät ja riekkasivat tunnin verran.. siis yhteensä 3 tuntia toimintaa.. Kotiin kun tultiin niin nukkui vajaat kolme tuntia kunnes tuli komentamaan minua taas lenkille ja saman tien kun ovi aukesi koiruus juoksi pyörän viereen nököttää..
Löytyis vaan itseltäkin tuollainen “piilokunto”ku tuolla elikolla on niin saattais vaikka pysyä perässä ;o)