Kiran turinat

.. eiku siis vesipelastusta.. Kävimmä Kiran kanssa viime maanantaina tutustumassa vesipelastuskoira toimintaan. Siinä katseltiin koiria jotka harjoittelivat hukkuvan hakemista ja veneen noutoa. Kun kaikki koirakot olivat treeninsä päättäneet niin pyysin että oranssiin vesipukuun somistautunut mies menisi kumiveneen viereen jotta hakisin koiran tutustumaan moisiin kummajaisiin.. Olin jo ihan varma että Kira puhkaisee veneen ja hukuttaa miehen reijittämällä vesipuvun mutta kattia kanssa, toinen oli ihan tohkeissaan leikkimässä pelottavan märkäpukuisen miehen kanssa dummyllä ja pian hakikin “hukkuvaa jo usean metrin syvyydeltä..

.. liityimmä siis pohjoisen vesipelastuskoiriin, kun ei noita harrastuksia ole vielä tarpeeksi ja vapaa-aikaakin aivan liikaa. Tänään oli sitten ihan ensimmäinen virallinen treeni. Harjoiteltiin veneestä hyppäämistä ja veneen hakua.. Ennen treeniä jo ajattelin olevan toivotonta saada tuo elikko veneeseen, mutta mikäs siinä kun kyytiin vaan.. ehkä vähän hirvitti mutta ei juuri päälle päin näyttänyt. Ensimmäiset roikaisut otettiin ihan rantavesiin tosin pölvästi ei ymmärtänyt että veteen ei voi hypätä kuten kuivalle maalle etutassut edellä.. vaikken veden pinnan alle nähnytkään niin voisin vaikka lyyä vetoa että nokka ruopi pohjaa kun neiti ryminän kanssa teki ensimmäisen sukelluksensa, mutta ei se juuri vauhtia hidastanut.. seuraavilla kerroilla piti vähän tuupata takamuksista kun ei muuten olis uskaltanu tulla mutta viimeinen suoritus meni jo ihan mallikkaasti eikä pää edes uponnut veden alle..

Veneen haku meni hieman paremmin,tosin koira joka kantaa minulle kaiken käteen ei millään suostu tuomaan mitään vedestä käteen saakka.. pudottaa ranta veteen ja kääntyy jo kahtelemmaan että mihin sitte saapi uijja !! Ensimmäiset veneen haut meni niin kivasti että välimatkaa pidennettiin lähes täyteen mittaansa.. Koira lähti tosi hyvin ja halukkaasti kunnes puolesta matkaa kääntyi takaisin päin ja muutaman vedon jälkeen vaihtoi taas suuntaa.. siinä se hetken pyöri omia lenkkejään ja ui sitten määrätietoisen näkösenä hakemaan venettä tuoden sen perille saakka. Ovela otus..” jos olisin suoraan uinna venneelle niin ei olis saanu uijja läheskää noin paljoa..”
Että sellanen vesi peto !!

Mamma on nyt laiskistunna kokonaan kun neidin päiväkirja vaatis jo täydellistä huoltoa.. muka niin kiirus aina vaan.

Kävimmä tosiaan Kiran kanssa etelässä toissaviikonloppuna. Ryttylässä majailtiin viikonloppu ja sunnuntaina suunnistettiin päänäyttelyyn. Reissu meni todella hyvin. Ryttylässä meistä pidettiin todella hyvää huolta ihan kuin täyshoitolassa konsanaan. Vatsa oli koko ajan ääriään myöten täynnä, mahtavaa seuraa ja täyshoito pakettiin kuului jopa koiran aamupissatus joten voisiko parempaa enään odottaa. Suuri ja kaunis kiitos Hennalle ja Jounille.. voi olla että tällaisen kohtelun jälkeen tulen jatkossakin kyläilemään ja hieman useammin ;o)

Sunnuntaina oli vuorossa näyttely.. tuomarina oli saksalainen mies joka ei oikein ymmärtänyt Kiran säkeilevää kauneutta ja täydellisyyttä.. antoi vaan EEEHHOOOON.. höh! (Jos nyt ihan totta puhutaan niin Kira sai todella hyvän arvostelun johon saapi olla tyytyväinen) Mutta ainahan pittää muistaa vähän valittaa, kuuluu nääs tähän suomalaiseen kansan perinteeseen.. niin ja arvosteluun ehtottomasti vaikutti länsi tuuli, sekä kuun asento horisontissa joka aiheutti pahan karman koko soulle, myöskin nurmen mitta oli hieman epäedullinen meille ja nii päin pois.. ;D ..

Tyytyväisenä lähettiin kottiin ajelee ja tohkeissaan siinä juorupuheluja soitellessa tuli matkaa Helsingistä Ouluun 730 kilomeetriä.. just.. ajoin harhaan… Oli aika orpo olo kun oli jossain ihan keskellä ei mittää tuumien että mihin v*ttuun ne Jyväskylän kyltit nyt katos… Nooh.. Tekevälle sattuu ja tunnetusti minulle sattuu ;o)

Kirppu laittaa Toro iskälle ja Hennalle terkkuja sekä oikein märkiä pusuja Jounille !! Ja minunpuolestani vielä suur kiitos!

Taas on aika mamman skarpata ja kirjuutella vaikka kiirus onki.

Tuossa 29.5-1.6 oltiin Kirppulin kanssa alaosaston järkkäämällä leirillä ja taas tuli paljon lissää opittavaa. Parit eka päivät meni ihan jees..koirakin toimi jotensakkin opetetulla tavalla eikä hirveetä haukkujen ryöppyä saatu kouluttajalta niskaan, jonkin verran olisi motivaatiossa ollut parantamista.. mutta kaikki hyvä loppu aikanaan, tahi jotain..

.. kaks viimosta päivää menikin teemalla “lannoitetta kentälle..” Mikä V*tun seuraa, istu itte, emmä haluu, ei jaksa nyt, vähä pelottaa, nyt ei voi, ei kiinnosta…. …. …. …. Parasta Kira laatua. Nyt onkin sitten ohjelmassa 7 viikon motivaatio kuuri, jotta saatasiin koiraan jotain eloa ja etenkin motskaria sen verran suureksi että se kantais vähän väsyneenäkin vaikeampien tilanteiden yli. Onneksi koira on sen verran pehmeä että uudet toiminta mallit uppoaan nopeesti kaaliin, nyt on viikko tehty ruualla motskaria ja halua, niin on jo huomattavissa suuri ero entiseen.. Ruoka on ihan must juttu. Kira vois vaikka repiä ja raastaa emännän kappaleiksi jotta saa eväänsä..

Näillä mennään.