Kiran turinat

Niin vaan joku tuhannen keuhkotauti iski emäntään ja veti sängyn pohjalle.. maanantaista keskiviikkoon meni vaan nukkuessa. Tiistaina Kira oli ihan sitä mieltä että jottain vois ihan oikeesti tehhä, mutta loppu viikko ollaan kuorsattu kilipaa. Jotain pientä virikettä on pitäny elikolle omien voimien rajoissa keksiä. Torstaina oli purureenit jotka ei menny ihan nappii, perjantaina jäläki joka meni vielä enemmän persiilleen eikä esineissäkään juuri kehumista löytyny. Eilen sitten uskaltauduin pyörän selkään ja viien kilometrin lenkin jäläkeen oli henki katkolla ja kuolema lähellä… vissiin menny keuhkoihin tuo alakuviikon lentsu.. kiva kiva.. saas nähä miten meijjän AD kokkeen nyt käy. Pittää rueta ottaa pika reeniä tuo elikon kanssa ja palakata sitä kun vettää mammaa pyörän selässä, laittaa niinkö aasille porkkana tikun nokkaan niin voimma ehkä selevitä sen 20 kilsaa.. huh huh. Pelottaa ihan.

Viime torstaina purureeneissä saimma hieman kotiläksyjä.. vietin rakentamista.. Eli siis patukka leikkiä reenikentällä. Mulle rautalangasta väännettiin jotta miten homma toimii ja koissu pistettiin toloppaan kiinni. Siinä sitten heiluttiin ja riehuttiin, välillä käskyjä huudellen. Tarkotus olis “jossain vaiheessa” että ko. hommaa vois tehhä iliman toloppaa ja minähän reippaana tyttönä olen kotiläksyni tehnyt… … ja kantapään kautta oppinu taasen. Sillä tolpalla on vissiin oikiasti joku merkityski.. tai ainakin uskosin niin kun menin issekseni kentälle elukkaa leikittää ja minuutin mittasen reenin jälkeen oli kädet verillä ja mustelmilla.. prkl. No ainaski toi elukka haluaa tota patukkaa.. kassotaan mitä tästä vielä tullee !!!

Lauantaina käytiinki ratakissoissa.. siis tapahtuma oli nimeltään seropi säntäily jossa elukat juoksi vieheen perässä 80 metrin matkan kellon tietty käydessä. Kisaan osallistuttiin kolomen koiran joukkueissa ja meän tiimiin kuulu salama Ruu, vauhti Tellu ja lapamato Kira.. Hanna ei valitettavasti päässynnä paikalle joten kävimmä Kiran kanssa koppaamassa RuuRuun aamulla kyytiin ja huristelimma Hyvinkäälle. Ruu ja Kira eivät olleet kumpikaan koskaan nähneet saati juosseet vieheen perässä joten tarkotuksena oli jotta koissut olisi juosseet lähtöviivalta kutsusta mun luokke maalialueelle. No Ruu meni ihan sekasi ku näki sen vieheen eikä tarvinnu mun miettiä sen kummemmin vaan päätös tuli heti, että Ruu juoksee vieheen perässä ja kyllä kannatti 6,56 sekkaa.. tajuttoman noppee. Telluki veteli jonku 6 sekan ajan vieheen perässä, mutta kun mamma oli päättänyt että oma rekku ei juokse vieheen perässä.. noh Kiran aika oli 7,88s mikä oli ihan vertailu keleponen aika muihin osallistujiin.. ja ihan vaan luoksetulo kutsulla, muut sentään juoksi vieheen perässä. Yleisesti aika taso oli vinttikoirilla 5-7 sekkaa ja muilla aika meni sinne 7-9 sekunnin väliin eli paree olla vaan tyytyväinen. Ja juostaan ens kerralla vieheen perässä vinttikoirat ojaan.. nih

Eilen oliki sitte taas vietti/pyöräreeni. Käytiin Hannan,Ruun ja Kiran kanssa päästelemässä enimmät höyryt kentällä riehuen, tosin minä taisin olla porukasta ainoa joka veti ittensä ihan kunnolla puhki… siinä ku leikität pari koiraa ja pari kiekkaa niin johan oli.. ei käy maalimiehiä kateeks. Siitä sitten puuskuttaen pyörän selkään. Tarkotus oli ottaa sellanen AD kokeen omanen reeni taukoineen kaikkineen, kartottaa vähän jotta missä mennään.. niin siis ihan tosi oli tarkotus.. asentelin vielä ennen lähtöä sellasen matka/nopeus mittarin pyörään joka oliki sitte asennettu ihan päin v**tua ja nopes oli huomattavasti kovempi kuin luultiin. Keski noppeus oli jotain 16-18km/h ja vartin tauvvoillakin viihyttiin ehkä 5 minuuttia ku meni jo hermot. Ihan ei kahtakymmentä kilsaa polettu. n.17-18 kilsaa kuitenki jonka jälkee käytii vielä käppäilee ja tytöt pääs vielä hetkeks telmii. Jos tässä nyt ei ennää hirveitä tartteis reenata, eiköhän tuon elukan kunto kestä sen kokeen.. toivottavasti.

..Kun ei tuolla koira rievulla ole vielä tarpeeks tekemistä kaikkine harrastuksineen niin mammahan pukkas sen vielä purureeneihinki. Mitään suurempia odotuksia ei koitoksesta ollut, mutta kummasti se jaksoi taas emäntänsä yllättää. Reenit sujui suhteellisen hyvin ilman suurempia hankaluuksia ja kivaakin sillä näytti aika ajoin olevan ;o) Että taas löyty uus juttu mikä kiinnostaa.. vaan mistä päästä tuota alakais raakaamaan ?!?! We have a problem…

No päätin sitten ilimottaa Kiran lokakuussa järjestettävään AD kokeeseen ja nyt on kova kuntoilu rupeama edessä, koissun kunto on päässyt etten sanoisi romahtamaan etelään muuton jälkeen kun ei noita mehtiä löyvvy ihan joka kuluman takkaa missä sais elikko vapaana kirmailla ja mammankin lenkkeily halut on ollut suhteellisen matalat tämän härdellin keskellä. Että haastetta taas riittää ja jottei elämä pienelle koiralle olis liian heleppoa niin samana viikonloppuna AD kokeen kanssa pyörähettään MH testissä. MH testiä odotan suurella mielenkiinnolla että onko tuo elukka nyt ihan sitä miltä se mamman silimissä näyttää.

Nyt olis tarkotuksena pyöräillä suurinpiirtein jokatoinen päivä että saatas sitä kuntoa etes vähän takasi ennen lokakuun 20 kilsan koetta. Onneksi en ole yksin tässä venneessä ja kuntoilu kaverikin löytyy lähes naapurista. Hannan ja RuuRuun kanss on nyt käyty juoksemassa rajamäen mettissä ja mukavasti koissu jaksaa juosta kun saa vapaana Ruun kanssa juoksennella, että kyllä se tästä.

Voih, miten pieni koira voi olla koko ajan väsynyt ja alakuloinen. Taas valeraskaus pukkaa päälle ja Kiran elintärkeimmiksi toiminnoiksi on muodostunut syöminen, nukkuminen ja pissailu (Kolmen metrin välein pittää muka merkkailla ja välillä jopa toinen jalaka kohoaa niinku kunnon uroksella konsanaan).. mitään muuta ei elikko jaksais tehdä mukamaste. Ruuan eteen kyllä hypitään ja pompitaan ja tekee vaikka mitä, mutta jos mamma sattuu kaivamaan polkupyörän esiin niin kahden kilometrin matkan jäläkeen Kira tuumaa että “Ei jaksa, ihan tylsää..” ja sihen jos mamma ei reagoi mitään niin alakaa teatraalinen esitys Klaukkalan eläinsuojelu aktivisteille.. “Kattokaa nyt.. väki pakolla juoksutetaan pientä koijjaa ainaski satakilometriä.. niin ja ruokaakaan en oo saanu koskaan”.. … ..Huooooooooh. kiva pyöräillä tollasen perässä vedettävän rottiksen kans. Hävettää ihan suoraan sanoen. Sitte jos erehyt mennee siihen väsymyslankaan ja pysähyt antamaan vettä niin sitte haistellaan ja maistellaan jokainen heinän korsi erikseen tienposkesta, tuhannen märehtijä.. siitä kun vihdoin pääsee taas liikkeelle on Kiran kaksi herneen kokoista aivosolua “unohtanu” että piti mukamaste väsyttää ja hirviä ralli alakaa haukkumisen merkeissä, kiertää ku kissa kuumaa puurua polokupyörää että mistä kohtaa alottas ton syömisen.

No reenata se kuiteski jaksaa.. onhan kuitenkin palkkana evästä.. siis kun mikään muu tässä maalimassa oo niin tärkiää ku ruoka, nälkiintyneelle rassukalle ;o) Nyt ollaanki reenailtu kovasti tottista ja opeteltu perusasentoa uusiksi kun koissu on suurella vaivalla opetettu ensin edistämään niin nyt korjaillaan. Ja alkaa tuonne toiseen herneeseen jo pikkuhilijaa muodostua kuva mitä mamma tahtoo, kun nyt vaan se toinenki herne suostuis yhteistyöhön.. Hilijaa hyvä tulee..

.. Aika vaan vyöryy järkyttävällä massallaan etiäpäin eikä sitä saa millään pysähtymään saati etes hidastelemaan. Paljon on kerinnyt sattua ja tapahtua sitten viimesimpien kuulumisien ja kovasti on touhuiltu ja reenailtu. Eli siis erittäin reeni täyteiset pariviikkoa takana ja uusi duuni väsyttää. Tuossa pariviikonloppua takaperin oltiin Kiran kanssa lapsen vahtina.. tai siis koirahoitajina kun Henna ja Jouni suunnisti Saksan maalle niin Kiran kanssa saimme kunnian majailla Ryttylässä ja huolehtia Torosta.. tosin tässä tapauksessa voisi puhua että olimme lapsen vahtina.. huoooooohh, miten jossain niin suuressa voi olla niin paljon vauhtia ja virtaa. Jos Kira on säheltäjä ja touho niin geeniperimä on ehdottomasti peräisin tältä kyseiseltä herralta, tosin Kiran geeneihin tätä vauhti/touhotus alleelia on tullut vain kymmenesosa alkuperäisestä. Miten joku voikin olla yhtäaikaa niin raivostuttava ja niin rakastettava.. sen viikonlopun jälkeen Irinan kymmenen kirosanaa sai uudet sanat.. laulu Torstille !! ;o) Kivaa oli, mutta taidan harkita vielä hieman sitä toisen koiran ottamista..

Viime viikonloppuna oliki sitte taas tätä meille niin tyypillistä kohtalon ivaa.. Ihan järkyttävä viikko takana töitä ja silimien alla roikku sellaset mustat jätesäkit että ei ole aikoihin nähty. Työpäivän päätyttyä ostin kaikkia ihania herkkuja kotiin ja käytiin elikon kanssa oikein pitkä lenkki. Siinä sitten kävin suihkussa ja lötköttelin rauhassa olohuoneen lattialla koivet rasvattuna kun salkkarit alko ja tarkotus oli siitä sitten venytellä suoraan peiton alle koisimaan univelat pois, niin mitäpä vielä Klaukkalan***jotku** yöt alko sitte sillä siunaaman sekunnilla. Makuuhuoneen ikkunan alle parkkeerasi TIVOLI ja 50m päähän pystytettiin bändilavaa josta rokki alkoi raikaa sillä samalla sekunnilla kun silmäni ummistin… PRKl*******)6%¤&77665*** Kira makasi vaan tyytyväisenä selällään kuorsaten kun issekseni kirosin.. Siinä se uni sitten haihtui ja Kira sai ylimääräsen iltalenkin ihmisvilinään ja siittä virkostuessani sitten siivoilin puoleen yöhön samalla kun koissu veteli sikeitä saa***a !! Välillä olin jo melkein varma että koiran keskimäinen antura oli selvästi muita pystymmässä ja kieli tarkoituksellisesti jäänyt etukulmureiden väliin..