Kiran turinat

Ihan on koirankin päivä järjestys sekaisin ku emäntä on keskellä viikkoa kotona. Mamma viettää hyvin ansaittuja ylityövapaita maanantaihin asti ja mitään menoja ja suunnitelmia ei ole tehty kuin vasta lauantaiksi. Eniten mahtaa koissua hämmästyttää emännän hyväntuulisuus kun kello ei soikkaan aamulla eikä tarvi kello kaulassa juosta paikasta toiseen.. 

Mutta on tässä viikon sisällä keritty reenailemaan taas ihan rutkasti. Lauantaina Kira taas palautteli mammaa maan pinnalle kun harjoteltiin noutoja hyppyesteen kera.. Koissu oli jotenki ihan “paniikissa” kun piti esteen yli loikkia. Itseä ihan kummastutti koissun olotila kun ei ole pitkään aikaan tuollaisia pelejä pelannu ja koitin kovasti pähkäillä jotta mistä nyt tuulee.. Rupesin siinä sitten pohtimaaa jotta millon viimeksi ollaan estettä otettu ja koissun paniikillekkin löytyi selitys.. Esteitä oltiin harjoteltu viimeksi syksyllä ns “täydellisen notkahduksen aikaan” ja kyseinen reeni päättyi siihen että koira juoksi häntä koipien välissä kentältä autoon… hmmmmmm… täytys nyt varmaan saaha joku positiivinen kokemus taas esteistä alle jottei tuo ikävä deja vu puskisi enään ihan noin vahvasti pintaan. Mutta Kiran reeni urakka ikävistä muistoista huolimatta päättyi hännän huiskeeseen ja emännän leveään hymyyn kun Kim ajeli petikkoon Kiraa purettamaan. Saman tien kun Kira näki maalimiehen ja hihan unohtu kaikki ikävät este möröt ja elämä näytti olevan taas elämisen arvoista. Ja kaiken kukkuraksi purut meni ihan hyvin ja pieniä kehityksen askelia oli havaittavissa.

Eilen käytiin Hannan kans reenaamassa taas tottista ja se nyt meni miten meni.. Seuraaminen oli hyvää ja käännökset alkaa sujua sillä tavalla kun mamma haluaa joten sillä saralla ei lainkaan valittamista. Siinä sitten aattelimma vielä kattoa miten jäävät on hallussa.. Istuminen ja maahan meno ei tuottanut mitään ongelmia mutta seisominen näytti olevan koiralle täysin vieras käsite.. huooooooh.. eihän sitä olekkaan hinkattu ku 4 viikkoa koko ajan. Lopuksi otettiin vielä vähän haukku harjotuksia.. Kira haukkui tosi hyvin ja jopa niin että mulla oli purutyyny edessä ei koissu edes yrittäny tulla suoraan kiinni vaan haukkua paukutti tosi hienosti tyynyn edessä.. Hienoa Kirppuli, kyllä se haukku vielä joku päivä kulkee.. 

.. Mä tuossa aikanaan aattelin että jos kävis Bh-koetta kokeilemassa tänä kevväänä ja kauhukseni huomasin että sehän on jo ihan kohta.. Mä oon ilmi selevästi tullu vanahaks ku aika mennee nykyään niin nopiaa. Täytyis nyt varmaan vähän ryhdistäytyä ja rueta reeneilemaan tuon elikon kanssa hieman aktiivisemmin, jottei nyt ihan täysin itteämme häväistä jos nyt satun meijjät johonki kokkeeseen ilimottaa.

Viimeks käytiin maanantaina reenailemassa, vähän viilailtiin vielä tuota täyskäännöstä ja seurailtiin (Ohjelma numerona olis ollu tarkotus vähän leikkiä noutamista, mutta jääpeite oli sen liukas ettei viittiny rueta toista kauhiasti juoksuttelemaan) Reeni meni suht hyvin, vähän meidän piti taas neuvvotella aiheesta “jos norsu astuu sun varpaille yhdessä käännöksessä, niin se ei tarkota sitä että se norsu olis niin pässi että tallos sun varpaat kaikissa muissaki käännöksissä.. ainakaa samassa reenissä” Mutta näitähän sattuu..

Tämän päivän ohjelmassa oli vierailu Ryttylään.. Pakkohan se oli päästä omin silmin näkemään, Ryttylän uusin kauhu kakara. Ja olihan se kuulkaas.. “POES ALTA, TÄÄLTÄ TULLEE NOX!” Aivan ihastuttava pikku veikka Hennan ja Jounin lauman uusin tulokas, pieni mutta sitäkin pippurisempi. Kira pääsi heti tuntemaan nahoissaan naskali hampaat.. tai siis hännässään.. Kekseliäs pikku kaveri aatteli jotta kun ei pääse sammaa vauhtia siskopuolen kanssa kirmaamaan niin roikutaan kirjaimellisesti mukana.. voi Kirppuli rassukkaa, epäilemättä kerkesi pienissä aivosopukoissaan toivoa että häntä olisi typistetty jo pentuna kun näin aikaisiällä hännän irti kiskominen on turhan tuskallista ;)  “Kaamee kakala!”  Hennalla tottakai oli kamera mukana ikuistamassa näitä hetkiä

Ja pitihän sitä vähän isänkin kanssa leekata. Toron ja Kiran leikkiä kattellessa kyllä huomasi että nämä kaksi pässiä on samasta puusta veistetty.. kumpikin omalla tavallaan niin hölömöjä, mutta silti niin ärsyttävän ihania että.. Isänsä tyttö!

Vaikka Kira olisi mieluusti jäänyt Ryttylään ikihoitoon, oli kuitenkin kottiin lähettävä.

 Siinä sitten Hannan kans sovittiin tottisreenit sammaan syssyyn, eli auton keula kohti Rajamäkeä.. Aattelin jo että mitäköhän reenaamisesta tullee kun on ittensä jo juossu puhki poikain kanssa mutta mitäpä tuosta.. vähän oli puolittain mukana mutta kun mamma vaati toimintaa koira nouski omalle tasolleen ja sen yli..

Seuraaminen on ollut jo ihan hyvässä tolassa jonnin aikaa ja nyt on alettu viilaaman kaikkea muuta.. syksyllä huomasin että mun koira ei osaa kääntyä 90 asteen kulmia kun oli vaan reenattu pelkkää täys käännöstä ja niimpä niin, nyt ku on hangattu ysikymppisiä jotka meni jo ihan kiitettävästi on täys käännös unohtunu. Tänään oli toka reeni missä muistuteltiin täyskäännöksestä ja liikkeestä seisomista+muutama 90 käännös jotta ei ny se taas unohu… JA SE MENI PAREMMIN KU HYVIN… Voi juku että mamman naama oli messingillä reenin päätteeks. Eli nyt vois sannoa että seuraaminen, luoksetulo ja jäävät on kunnossa. Seuraavaksi kai paneudutaan noutoon, eteen menoon ja heti lumen sulettua paikalla oloon, sivulle siirtymisen kanssa jumpaten edelleen.. Ja tietenkään jo opittua unohtamatta. (Paras viisaus se jäläki viisaus)

.. Hassu olo kun tuntuu että ollaan päästy IHAN OIKIASTI eteenpäin.. täytyy nauttia nyt tästä olotilasta kun epäilemättä tältäkin korkea lennolta tuullaan vielä alas.. ja kovaa