Kiran turinat

Jo on kerinnä viikossa tapahtua, Kira on tenhyt mamman ylpeeks ja lattioille on kerääntynyt tuplasti karvaa.

Kira sitten sai mamman hymisemään onnesta kun neidin ensimmäinen julkinen esiintyminen saatiin suoritettua lauantaina. Kira siis nappasi Helsingissä alo luokan toko kokeesta pisteet 188,5 , kunniapalkinnon, 2. sijan ja mamman loputtoman huomion.. siis koira teki ihan nappi suorituksen ja suurinosa pistemenetyksistä tuli emännän sohlailuista. Ja nyt kun hanat saatiin auki niin tänään neiti pokkasi hopeaa Riihimäellä alo luokassa ykköstuloksella 178 pistettä… Noooooooooooh.. tällä kertaa mamma sohli sitten ihan kunnolla. Ajattelin äärettömän fiksuna koiranohjaajana jättää koiralle palkan auton viereen. JUST 1+1=5 !! Eli siis, koirahan oli todellakin mukana.. vähän liiankin. Oli niin intopiukkana ja yliyrittämässä että edisti ihan pirusti jo ensimmäiseen seuraamiseen lähdettäessä. Siitä huolimatta tuomari palkitsi neidon tassuttelun 9 pisteella ja minä fiksuna vapautan koiran ensimmäisen liikkeen päätteeksi.. TSAP, Sekunnin sadasosa myöhemmin näin rusettikorvien välissä olevien silmien pyörähtävän “MATSALAAATIKKOOO” Kun hämmästykseltäni sain karjaistua että TÄNNE (hyvä ettei tullut rutiinin omainen Perk**e) oli korvamonsteri kerennyt kenguruloikilla kentän puoleen väliin.. Ja toisen liikkeen jälkeen oli koiran mieli yhä autolle.. eli oli pakko vaihtaa taktiikkaa ja unohtaa vapautukset, vaikka koissu pysyi kuin pysyikin vielä nahoissaan, oli tekeminen hieman liika yrittämistä ja hypyltä mentiin jo kolmemetriä autoa kohti.. oppia ikä kaikki.. siis ei enää palkkaa kentän ulkopuolelle.. huooh” mutta kaiken kaikkiaan ihan OK suoritus.

Viime torstaina haimme Viinikkalasta otto poika Orryn lauman jatkeeksi. Orry on nyt toistaiseksi osa meidän laumaamme ja jos kaikki menee hyvin jää poika meille kokonaan. Orry on 2,5 vuotias saksanpaimenkoira uros joka on valloittanut totaalisesti Kiran sydämen. Lapset tulevat tosi hyvin juttuun toistensa kanssa ja ovat löytäneet todella nopeasti yhteisen sävelen.. ja onhan ne ihan yhtä hönttejä kumpanenkin ;o)

Pääsiäisestä asti olemma Kiran kanssa lomailleet. Pitkänä perjantaina ajettiin piiiiiiitkä matka Kuusamoon lomanviettoon ja voi sitä onnea ja autuutta kun neito pääs nietosten keskelle. 3 päivää oltiin mummolassa ja neiti sai mennä niikuin halusi ja virtaa pienessä elikossa tuntui riittävän. Ja kaikista ihaninta oli lumi.. kun ei ennää kotona lunta ollukkaa ja siellä oli vaaaltavasti.

Kolmen päivän touhotusten jälkeen siirryttiin Ouluun lomailemaan ja Kira pääsikin varamummulaan hoitoon ja kaksi päivää sai kulkea papan kanssa pitkin Oulun katuja ja pusikoita, siittä matka jatkuikin muutamien mutkien kautta Muhokselle jossa neitiä odotti koira seuraa ja eihän siitä leikin määrästä tuntunut tulevan loppua. Mutta pian alkoi neidin paristot näyttää hyytymisen merkkejä ja viimoset päivät reissun päällä oli Kiralle jo ihan zombimaista menoa, hyvä ettei kävellessään nukkunut.

Sen verran loman varrella tehtiin töitäkin että neito korkkasi tämän kevään ensimmäisen esineruudun ihan kiitettävällä suorituksella ja tottistakin katsoimma sen verran että palattiin aikaslailla vanhoille poluille palkkauksen ja reenitavan suhteen. Nyt vaan muutama uusi kortti hihassa puuttumaan teknisiin virheisiin.

Lauantai iltana tulimme reissultamme vihdoin kotiin ja itsensä piiputtanut depis narttukin ilahtui kotiin paluusta. Kaksi päivää pää maassa löntystellyt elikko totisesti heräsi henkiin hypättyään vanetesta klaukkalan maille. Häntä oli heti kaarella ja pää pystyssä,  ja pitihän siinä keskellä yötä myös haukkuen naapureille ilmoittaa että klaken kovin mimmi oli palannut huudeille..

.. että tämmöstä!

Aattelimpas taas piiiiitkästä aikaa vähän kertoilla kuulumisia..

Kira on nyt parantunut leikkuusta, tosin kun kyseessä on Kira, toipuminen ei tapahtunut ongelmitta. Leikkuu haava pääsi tulehtumaan 3 päivää leikkauksen jälkeen, mutta antibiooteilla tapauksesta selvittiin ja tikit saatiin aikataulun mukaisesti pois 23.3. Ja kyllähän sitä virtaa oli pieneen elukkaan reilussa viikossa varastoitunut ihan kiitettävästi.. eli vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti ihan kiitettävästi. En tiedä onko elikolla vielä jotain leikkauksen jälkeisiä kipuja vai onko päänupissa joku palikka vaihtanut paikkaansa kun on viimeaikoina ollut suhteellisen huumorintajuton piski ja sanomassa joka asiaan oman mielipiteensä.. Mamin pieni rukkanen yrittää olla karvalakki. Tikkien poiston jälkeen palattiin taas reeni rutiineihin.

Tottis;

*Viimeisen kahden viikon aikana ollaan päästy este ongelman kanssa taas vähän eteenpäin. Koira pystyy jo suhteellisen “hyvällä sykkeellä” hyppimään matalaa estettä ilman että karkaa kentältä, joten suuri edistys askel ollaan otettu. Eilen kävimmä viimeksi petikossa ja esteet tuntuivat olevan ihan siedettäviä ja “estereenin” päätteeksi otettiin muutama piilon kierto että rekulle jäi mahdollisimman hyvä mieli.

*Muuten tottiksessa ollaan nyt keskitytty kestävyyteen. Yksi-kaksi “isompaa” palkkaa ja pidempiä pätkiä tekemistä. Sairaslomalla Kira oli kehittänyt jostain itselleen poikittamis ongelman joka saatiin hieman “pienemmäksi virheeksi” tuolla uudella palkkaus tavalla (kuppi odottaa kentän laidalla), vaikka on sitä jouduttu oikomaan muillakin tavoin lähes tuloksetta.

Suojelu;

*Työskentely pakkoloman jälkeen oli huomattavasti parempaa kuin ennen leikkausta valeraskauksineen, eihän se toki mitää kaunista katseltavaa ole vieläkään mutta suuri askel on tälläkin saralla otettu. Ja sattuipa viimeviikolla sellainenkin äksidentti että molari kirjaimellisesti juoksi elikon yli ja olin jo ihan varma että reeni loppui tähän, mutta mitäs vielä hetken Kira näytti vähän epävarmalta mutta jatkoi työskentelyä ja haukkuun ihmekyllä nousi vaan lisää potkua.. hienoa!

*Viime lauantaina Kiraa odottelikin kentällä ihan vieras mies. Koissu oli todella epävarma ja haukku tuli ajoittain jostain mamman jalkojen välistä, eikä purrut kunnolla. Mutta epäilemättä Kiralle jäi kuitenkin positiivinen kokemus, että vaikka olikin ihan outo kaveri, niin siltikään ei sattunut mitään ikävää!