Kiran turinat

Aattelimpas taas piiiiitkästä aikaa vähän kertoilla kuulumisia..

Kira on nyt parantunut leikkuusta, tosin kun kyseessä on Kira, toipuminen ei tapahtunut ongelmitta. Leikkuu haava pääsi tulehtumaan 3 päivää leikkauksen jälkeen, mutta antibiooteilla tapauksesta selvittiin ja tikit saatiin aikataulun mukaisesti pois 23.3. Ja kyllähän sitä virtaa oli pieneen elukkaan reilussa viikossa varastoitunut ihan kiitettävästi.. eli vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti ihan kiitettävästi. En tiedä onko elikolla vielä jotain leikkauksen jälkeisiä kipuja vai onko päänupissa joku palikka vaihtanut paikkaansa kun on viimeaikoina ollut suhteellisen huumorintajuton piski ja sanomassa joka asiaan oman mielipiteensä.. Mamin pieni rukkanen yrittää olla karvalakki. Tikkien poiston jälkeen palattiin taas reeni rutiineihin.

Tottis;

*Viimeisen kahden viikon aikana ollaan päästy este ongelman kanssa taas vähän eteenpäin. Koira pystyy jo suhteellisen “hyvällä sykkeellä” hyppimään matalaa estettä ilman että karkaa kentältä, joten suuri edistys askel ollaan otettu. Eilen kävimmä viimeksi petikossa ja esteet tuntuivat olevan ihan siedettäviä ja “estereenin” päätteeksi otettiin muutama piilon kierto että rekulle jäi mahdollisimman hyvä mieli.

*Muuten tottiksessa ollaan nyt keskitytty kestävyyteen. Yksi-kaksi “isompaa” palkkaa ja pidempiä pätkiä tekemistä. Sairaslomalla Kira oli kehittänyt jostain itselleen poikittamis ongelman joka saatiin hieman “pienemmäksi virheeksi” tuolla uudella palkkaus tavalla (kuppi odottaa kentän laidalla), vaikka on sitä jouduttu oikomaan muillakin tavoin lähes tuloksetta.

Suojelu;

*Työskentely pakkoloman jälkeen oli huomattavasti parempaa kuin ennen leikkausta valeraskauksineen, eihän se toki mitää kaunista katseltavaa ole vieläkään mutta suuri askel on tälläkin saralla otettu. Ja sattuipa viimeviikolla sellainenkin äksidentti että molari kirjaimellisesti juoksi elikon yli ja olin jo ihan varma että reeni loppui tähän, mutta mitäs vielä hetken Kira näytti vähän epävarmalta mutta jatkoi työskentelyä ja haukkuun ihmekyllä nousi vaan lisää potkua.. hienoa!

*Viime lauantaina Kiraa odottelikin kentällä ihan vieras mies. Koissu oli todella epävarma ja haukku tuli ajoittain jostain mamman jalkojen välistä, eikä purrut kunnolla. Mutta epäilemättä Kiralle jäi kuitenkin positiivinen kokemus, että vaikka olikin ihan outo kaveri, niin siltikään ei sattunut mitään ikävää!