Kiran turinat

Pääsiäisestä asti olemma Kiran kanssa lomailleet. Pitkänä perjantaina ajettiin piiiiiiitkä matka Kuusamoon lomanviettoon ja voi sitä onnea ja autuutta kun neito pääs nietosten keskelle. 3 päivää oltiin mummolassa ja neiti sai mennä niikuin halusi ja virtaa pienessä elikossa tuntui riittävän. Ja kaikista ihaninta oli lumi.. kun ei ennää kotona lunta ollukkaa ja siellä oli vaaaltavasti.

Kolmen päivän touhotusten jälkeen siirryttiin Ouluun lomailemaan ja Kira pääsikin varamummulaan hoitoon ja kaksi päivää sai kulkea papan kanssa pitkin Oulun katuja ja pusikoita, siittä matka jatkuikin muutamien mutkien kautta Muhokselle jossa neitiä odotti koira seuraa ja eihän siitä leikin määrästä tuntunut tulevan loppua. Mutta pian alkoi neidin paristot näyttää hyytymisen merkkejä ja viimoset päivät reissun päällä oli Kiralle jo ihan zombimaista menoa, hyvä ettei kävellessään nukkunut.

Sen verran loman varrella tehtiin töitäkin että neito korkkasi tämän kevään ensimmäisen esineruudun ihan kiitettävällä suorituksella ja tottistakin katsoimma sen verran että palattiin aikaslailla vanhoille poluille palkkauksen ja reenitavan suhteen. Nyt vaan muutama uusi kortti hihassa puuttumaan teknisiin virheisiin.

Lauantai iltana tulimme reissultamme vihdoin kotiin ja itsensä piiputtanut depis narttukin ilahtui kotiin paluusta. Kaksi päivää pää maassa löntystellyt elikko totisesti heräsi henkiin hypättyään vanetesta klaukkalan maille. Häntä oli heti kaarella ja pää pystyssä,  ja pitihän siinä keskellä yötä myös haukkuen naapureille ilmoittaa että klaken kovin mimmi oli palannut huudeille..

.. että tämmöstä!