Kiran turinat

Kun koira harrastaminen on niin mukaansa tempaavaa eikä koskaan saa tarpeekseen suuntasimme Kiran BH-kokeesta suoraan Räyskälään leireilemään. Kyseessä oli kahden kasvattajan leiri joka “pääsääntöisesti” sisälsi heidän kasvattejaan ja muutamia “alieneita”, kuten allekirjoittanut, mutta leiri oli VALLAN mahtava. Väki oli aivan upeeta, ruoka vähintäänkin yhtä upeeta ja jotain saavutettiin vielä koulutuksellisestikkin.. Voisko tämä harrastus enää parempaa tarjotakkaan ;o)

Kiran kanssa touhuiltiin jäljen ja suojelun parissa. Kumpanenkin ennen leiriä oli ihan toivottomassa jamassa/alkeissa.. Ja mitäkö meijjän rinsessa tekikään..

Jäljellä ongelman nimi oli… ööööö.. liiallinen vauhti ja “osaamattomuus” Koira siis kohnotti jälellä niin hirviää kyytiä namiskojen perässä että jäljestämisestä tässä tapauksessa oli turha puhua. Ensimmäinen jälki tehtiin “omalla” tyylillämme josta kouluttaja päätteli miten lähetään jatkamaan ja sehän oli sellanen “rutiini suoritus” ko koirakolta = Kira kyntää peltoa neliveto päällä, emännän raahautuen perässä rystyset valakosina ja naama punasena.

Seuraavaan Kiran jälkeen mamman piti valmistautua henkisesti, koira vaadittaisiin jäljestämään.. ja kuinkas kävikään. KIRA JÄLJESTI ensimmäistä kertaa elämässään ja minä kävelin perässä LIINA LÖYSÄNÄ.. Miks kukkaa ei oo sanonu että tää vois olla heleppoaki ;D  .. Orgasmi ei ollu kaukana, tuntu niin pirun hyvältä!!

Siinä sitten toisena leiripäivänä ajattelin nöyryyttää itseni koko leirikansan edessä kysymällä Jounilta josko ottaisi Kiralle puru treenin.. (Jouni oli ottanut Kiralle reenin n.1,5kk sitten Jokelassa, jolloin koira puhisi minun jalkojeni välissä pelokkaana, eikä purrut hihaan) Halusin nähdä miten Kira reenistä selviytyisi koska oli viimeisen kuukauden aikana omasta mielestäni kasvanut henkisesti todella paljon ja rohkaistunut.

Niin hain “pelottavan suojenu moppeni” kaksi paikkaisesta urheiluautostani valmistautuen elämäni nöyryytykseen. Kira veti innokkaan näköisenä kohti kenttää.. jännitys tiivistyi.. kun saavuttiin kentälle Jouni kurkisti piilon takaa ja RÄYH ! Heti aloitti Kiraksi erittäin itsevarman haukun ja purikin hyvin. Jokin pieni äksidentti meinasi keskeyttää neidon lennon, mutta vingahdettuaan ja hetken aprikoituaan, lähti jatkamaan.. UPEAA KIRPPU! Reeni oli lyhyt mutta sitäkin antoisampi, kun vihdoin vapisevin käsin sain rekun ahdettua autoon ja palattua kentälle oli pieni hiljainen hetki kun ohjaaja ja maalimies katsoi toisiaan silmät pyöreinä.. “Se oli hyvä!”

Leirin aikana Kira reenasi Jounin kanssa vielä muutamia kertoja  kehittyen jokaisella kerralla !! Se oli aika ajoin jopa erinomainen (siis Kiraksi) !! Kyllä mamma oli niin ylypee että.

Leiri oli kokonaisuudessaan ihan täys KYMPPI !! Todellinen “henkinen voitto” allekirjoittaneelle koirakolle ja sitä iloa oli jakamassa aivan suuremmoisia ihmisiä.

KIITOS KAIKILLE !!

.. Niin vaan koitti sekin päivä. Pienessä jännitys tutinassa saavuttiin Jokelan kentälle ja harmikseni huomasin että osallistumme kokeeseen numerolla 8, että jännittämistä riitti vielä pitkän tovin ja tietenkin koira ensin paikallaolossa joka ei todellakaan ollut YHTÄÄN VARMA… Siinä tutisten odottelimma omaa vuoroa. Kun edellinen parivaljakko kokoontui kuulemaan tuomiotaan lähdin rekun hakuun.. Kira oli ollut “pienessä” nälässä ennen koetta ja viimeisimmäksi viritykseksi jätin avonaisen maksalaatikon autoon.

Ilmottautuminen meni ihan ok ja lähdimme kohti paikalla olo paikkaa. Ja tottakai kun tästä koirakosta on kyse kaikki taivaan kappaleet ja kuut ja kivet on väärässä asennossa.. alkoi sade.

“MAAHAN” ja rekku tömähti nätisti tantereeseen. Ja voin sanoa ettei iki kuuna päivänä ole jännittäny niin paljo.. polovet löi kokoajan yhteen ja emäntä huoju pyötymisen partaalla seisoessaan selin koiraan.. Olin jo ihan varma että Kira viilettää lähipusikoiden kautta autolle nautiskelemaan ennenaikaista palkkaansa, mutta siellä se vaan oli ku tatti, kuin suolapatsas tuomarin sanoin. Kun vihdoin pääsin hakemaan Kiran ja otin sen sivulle. Oli elikko sitä mieltä että “Vähänks mää olin hieno, NYT SYÖMÄÄN!” Huooooooooh.. Matkalla paikallaolosta tuomarin luokse sujui kaaottisissa merkeissä.. 9 hyvää ja kymmenen kirosanaa tuli vähintäänkin ja elikko vaan riekkui täyttä häkää kohti autoa ja jos ei olisi ollut kytkettynä olisi varmasti viilettänyt pois kentältä.

Kun VIHDOIN pääsimme seuraamiskaavion aloitus paikalle koira äkkäs et jatketaanki vielä ja tekikin ihan kelvollista seuraamista kytkettynä. Sitten vapaana seuraamiseen.. alku lähti todella hyvin ja reeneissä totuttuun tyyliin henkilöryhmäkin tehtiin ihan vieraiden iholla, ja ihan vaan siksi että koira olisi mahd. skarppina. Vapaana seuraamisen “pysähtymis sakarassa” Kira alko pölijänä pyörittelemään silmiään ja huokaili.. (Taisi olla tässä vaiheessa kun parinamme ollut x-rotuinen rekku päätti että hälle riittää jo) Emännän otsassa jo hyvässä sojossa ollut kyrpä kasvoi metrillä ja erittäin voimakas käsky SEURAA ja melkeen tuli se saat**akin siihen perään ja Kira heräs takasin tekemään. Jäävät meni ihan nappiin, mutta luoksetulossa tuli pieni törmäys.

Siitä sitten tuomiolle mars.. Ensin arvosteltiin parinamme ollut x-rodun edustaja joka ei läpäissyt tottelevaisuutta. Sitten olikin meidän vuoromme.. “On aina ilo nähdä naurava rottweiler ja tästä parista näkee että tekeminen on mieluista molemmille.”  Kaikki liikkeet olivat arvostelussa Erinomaisia paitsi vapaana seuraaminen.. “Vapaana seuraaminen oli erinomaista, mutta minun täytyi pudottaa arvosanaa voimakkaan lisäkäskyn takia tuossa sakarassa, en minä kyllä siinä mitään lisäkäskyn tarvetta huomannut mutta ilmeisesti koiran tahti ei omistajaa miellyttänyt.” “Tämä koirakko ilman muuta jatkaa kaupunkiosuuteen”   Ja sade loppui..

Siitä sitten jännittämään kaupunki osuutta.. olimme kaupunki osuudessa viimeinen suorittava koirakko, of course!! Vähän jännitti että miten Kira reagoi kun jätetään yksin seinään ja muutenkin kun tämän elukan hallinta ja tottelevaisuus rajoittuu reeni kentälle! Eikun matkaan.. häiriökoirana oli todella rauhallinen kaveri ja sen ohittamisessa ei ollu suurempia vaikeuksia. Ja TOTTAKAI kun pääsimme suoralle jossa lenkkeilijä tuli vastaan oli jokelan ostarille kerääntynyt nuorisoa.. siinä kulkureitillämme oli porukka jossa oli 2cm leveä ja metrin mittanen tytär jolla oli iso sakemanni uros taluttimessa.. gggrrrrrrrhhhhh. Juuri siinä kohalla kun oltiin lotkon perk**e huomasi Kiran ja tuli rähisten päälle. Kaks metriä perässä raahautunut tyttö sai ihmeen kaupalla pysäytettyä rakkinsa puolen metrin päähän Kirasta.. Siinä se raivosi niin että räkä lensi ja Kiralla oli jo tukka pystyssä ja huulet rullalla.. Pikaisen tilanne arvioinnin jälkeen ajattelin että oli koe tai ei, pieni pakote remmistä ja SIVU !! ja oli sen verran kova käsky että lotkoki hiljeni ;o) .. niin selvittiin siitä ohi. Sitte tuli pyöräilijää sun muuta mutta ei Kira niitä nähny ku oli niin kierroksilla kattelemassa seuraavaa riitapukaria.. Just. Siitä sitten viel rekku seinään ja se olis siiinä. Vein koiran seinän viereen ja rupesin vaihtamaan remmiä kaulaimeen kun ihmettelin että mikä hitto tätä rakkia nyt vaivaa ku vetää tukka pystyssä selkäni taakse.. sitten alkoi kuulua murinaa, joka ei ollut Kiran.. katsoin selkäni taakse ja just de !!! Joku “oman elämänsä sankari” parkkeerasi perseensä siihen kahen metrin päähän muriseva sekarotuinen remmissä……. ….. ….. kerää ittes… ….. Voimalla sitte sain käännettyä Kiran “oikeaan suuntaan” ja käsky MAAHAN !! Sitten ei enää Kiraa mokoma rekku kiinnostanut kun oli ns. käskyn alla. Siitä sitte hipsin nurkan taakse ja kirosin mielessäni että mee nyt vielä sen häiriö rekun kans siihen pyörii….

Siitä kun sitten selvittiin ja käveltiin kohti “viimeistä henkilöryhmää” tuli tuomari käsi ojossa nauraen vastaan “Voiko tässä enää muuta sanoa ku onneksi olokoon!”

Että sellanen suorite..